tiistai 3. toukokuuta 2011

TJ1

DHODIII!!!

TeeJii yks! Kahesta saa kasan, yhteenki voi hajota, mutta nolla ei nollan päällä pysy! Emmä silti hajoa tähän ykköseenkään, nyt ollaan jo melekolailla kalkkiviivoilla! Tästä sopivaa taustamusiikkia Bloginlukuun, Barathrum - Last Day In Heaven!!!! http://www.youtube.com/watch?v=PR_OhMqiJ_c

Taas on reipas viikko vierähtäny edellisestä blogipostauksesta, ja välille sattu mm. Wappua ynnä muuta mukavaa. Tarkotus oli kirjotella vähäsen meiän viimisen täyden viikon meiningeistä täällä, mutton muka ollu niin kiire, ettei oo joutanu. Eihän täällä oikiasti ikinä kiire ole ollu, seku vaan laiskuutta ja aikaansaamattomuutta - saamaton ku on.

Porukka on pikkuhiljaa valunu pois täältä Tsekinmaalta viimisen viikon sisällä. Simppa otti ensimmäisen askeleen, ja lähti kotia kohti jo perjantaina. Sunnuntaina oli JiiPeen ja Vesan vuoro, tänäaamuna sitten Juho S:n. Huomena lähtee viien hengen (Minäitse, JuhoP, Teemu, Samuli ja Anssi) delegaatio Wieniin, josta torstaiaamuna lennellään Helsinkiin. Osa aiko jäähä Tsadiin, osa lentää perjantaina Rovaniemelle ja osa lähtee yöjunalla puksuttamaan pohjosta kohen. Ois tosi metka homma, jos kaikki menis nappiin ja perjantaiaamuna tallustelis jo Rollon ratapihalla =)

Niin siitä vapusta tosiaan. Mehän lähettiin lauantaiaamuna varhain kohti Bratislabaa ja jääkiekon MM-kisoja. Matsina oli legendaarinen, kiekkomaailman El Clasicoksikin kutsuttu, Tanska-Suomi. Heti juna-asemalta hallilleppäin siirryttäessä huomattiin, kuinka helkkarin hyvä meininki kisakaupungissa onkaan. Edeltävänä iltanahan me käytiin vähän shoppailemassa jotta saatiin kisaturakaiset sinivalkosiin väreihin. Kaupungilla ku käveltiin, niin varmaan joka viides ohiajanu auto tööttäs kisaporukalle ja heilutti kättä ilosesti. Muitaki turakaisia tavattiin oikein mukavasti heti aamusta lähtien.

Kisabanderolliin saatiin ompeluapua sekä Ranskan että Puolan maalta.

Kansalainen Teemu kisaturakaisena Bratislaban huudeilla

Osa kisadelegaation jäsenistä


Suomen peli oli iltapäivän peli, joten puolenpäivän kieppeillä alko hallin reunamilla meno olemaan jo melkosen infernaalista. En ois ikinä voinu kuvitellakkaan, kuinka hieno fiilis paikanpäällä voi olla. Suomalaisia oli ihan hillittömästi, ja koko ajan sai muidenki turakaisten kans huutaa millon mitäki maata. Me pistettiin hallin edustalle Suomi-fortressi pystyyn omalla porukalla, ja voi piru että sai olla kuvattavana! Vähän kaikkien maiden edustajia, paikallisia ja yleis-turakaisia tuli pyytämään, että saisko ottaa kuvan tämän Suomituristi-vappuopiskelijaporukan kans. Osalla oli tietysti haalarit päällä, niinku itseäänkunnioittavalla opiskelijalla pitää walpurina ollakki. Ei kyllä harmittanu ollenkaan, että jäi normaalit suomen Vappubakkanaalit näkemättä tänä vuonna, meisinki oli kuitenki niinku karnevaalissa tuollaki suunnalla.

Hemaisevan pörrökäs seksipää...vai miten se meni?

Asentopaikka hallin edessä

Matsihan ME voitettiin 5-1, ja hallissa meininki oli käsinkosketeltavan hienoa. Jotenki ne ennakkokuvitelmat siittä, että alkusarjan peleissä hallit on tyhjillään ja meno "puolivaloilla" seilaamista, karisi meleko vikkelästi pois. Suomalaisia oli hallin käytävillä niinku Sattasen porokisoissa konsanaan, ja pelin jälkeen hallin ulkopuolella raiku meleko komiasti SUOMI-huudot. Pelin jälkeen seikkailtiin vähän aikaa Fan-Villagessa, ja puolenyön aikaan oltiinki sitten jo takasin Brnossa. Pelin aikana tuli muuten jäsenille kännyköihin viestejä, että oltiin saastutettu myös kansainvälinen televisiolähetys. Hups.

Jäsenet telekkarissa

Kansalainen Santtila

Eläinystävät oli nauttinu jotaki muutaki ku pelekkää rehua

Tämä nyt ei mene ihan kronologisessa järjestyksessä, mutta meikäläisellä sattu tosiaan synttäritki tähän väliin. Sain vallan mukavan herätyksen, ku kaverit toi sekä kahvit, että viinapullon sänkyyn! Kyllä ne vissiin oikiasti silti välittää minustaki! Päivään ei sen kummempia kapinoita kuulunu, mitä nyt käytiin vakkari lättypaikassa äpöstämässä parin kaiffarin kans ja illalla käytiin klubilla muutamalla. Ihan perussetti siis.

Miehekäs synttärikakku, thänks jäbät!

Tämmösen lapun löysin tyynyltä. Kovin kummonen Horatio ei tartte olla tajutakseen, ettei tämä ainakaan miehen käsialaa ole. Kiitos tästäkin!

Tämän kummosempia täälä ei vissiin olekkaan tällä välin tapahtunu. Normi töskäämistä ja seikkailua sekä kouluhommien loppuunsaattamista. Nyt alkaa olemaan jo sen verta WÄBÄ aamuja, että ollaan lähinnä vain pakkailtu kamppeita ja punnittu sekä itsejämme, että laukkujamme. Suurimmat yllätykset tuli ehkä ihmisten punnitsemisesta. Johan me ennen reissuunlähtöä suunniteltiin FatCamppia kesäksi, mutta nyt se on ehkä tulosten valossa vieläki aiheellisempaa :--D Eihän siinä kettään, näitä sattuu...

Tänäiltana käyään vielä ruokailemassa tuola kaupungin kupeessa tännejäävien kavereitten kans, ja sitte alakaaki olleen reissu punasessa pulukassa. Huomena viimiset hipistelyt, avaimien ynnä muitten luovuttamiset ja allekirjottanut suuntaa juna-asemaa kohen. Kolme kuukautta on tosiaanki lyhyt aika, mutta meikäläisen mielestä ihan sopiva. Kaikenlaista tuli nähtyä ja koettua, toki paljon jäi vielä näkemättäki. Kyllä tänne silti vielä joskus vois tulla käymään, esimerkiksi vaikkapa Moto-GP -osakilpailua kattomaan? Kaikesta huolimatta, ohan se mukava lähtiä takasin kotio äitin patojen ääreen ja kavereita moikkaamaan. Ollaanki jo porukalla mietitty, että miltä se tuntuu ku esimerkiksi ymmärtää niitä ympärilläpuhuvia tuntemattomia ihmisiä. Taikka sitte autolla ajaminen, liekköhän se löytyy perjantaina Mazda jostaki Väylätien valotolopan ympäriltä...

Nyt ku tuli puheeksi tämä kotia palaaminen, niin voihan se olla shokki myös ulkopuolisille jäsenille. Meillä ku on kolmen kuukauen aikana ollu meleko vahva kolhoosihenki, ja inside-juttuja on päässy muodostumaan sievä pino. Voin luvata, että ne kaikki on toinen toistaan huonompia. Pistän kuitenki piruuttani pienen ja huonosti kattavan listan meiän sanonnoista ynnä muista tähän alle:

KAWAAAA!!! - Nokin runsaasti viljelemä huudahdus, jolla ei oikeestaan ole mitään merkitystä. Voijaan ehkä ohuesti verrata normaaliin tervehdykseen

"TSIÄÄÄÄÄH" - Onomatopoeettinen sana, joka kuvastaa salilla ähiseviä ukkoja. Yks Teemun lempisanonnoista, joka sopii oikeestaan tilanteeseen ku tilanteeseen

Jablko - Tsekkiä, ja tarkottaa omenaa. Yks harvoista sanoista, minkä merkityksen meikäläinenki tietää. Voidaan lausua "jabulka, jabulko, jablk*". Ei tartte välttämättä puhua ees omenasta, ku käyttää jabulkoa. Voi puhua esimerkiksi vaikka appelsiinista

Majales - Poikien huonekeskittymän vessassa oli joku mainoslehtinen, jossa erään massiivisen rintavarustuksen omaavan naisen paidassa luki ryntäiden kohalla "Majales". Tarkottaa Googlen kääntäjän mukaan rättiä, mutta meille Majales on yhtä kuin tissit. Runsaasti viljelty sana kaupungilla liikkuessa.

Jugoslavska - Erään ratikkapysäkin nimi, jonka kautta me ollaan kuljettu n. tuhat kertaa. Tramissa ihana naisääni muistaa lähes aina sanoa "Zastazskaaa Jugoslavskaaa". Ratikkalinjojen mukaan aina kotia lähtiessä voiki sanoa "Ysillä Jugoslavskalle, ja siitä Vitosella kämpille"

Bronttis - Vannoutuneet bloginseuraajat tietävät. Voidaan myös käyttää kuvailtaessa muita runsahkoja naishenkilöitä

Prosim - Tsekkiä ja tarkottaa esimerkiksi ole hyvä, anteeksi, puhelimeen vastattaessa etcetc. Käytetään lausumalla "ProsiiiiiiIIIIIM", aina ku tehhään tarkotuksella jotaki tosi pahaa kaverille. Oikeuttaa siis tekemään ihan mitä vaan, tai melkein mitä vaan.

Kalska - Ilmeisesti Teemun kehittelemä kaljaa kuvaava sanoa. Tai sitten käytettäessä "Kalskalskaaa", tarkoittanee ratikkapysäkkiä. Tuntemattomat ovat Teemun tiet. Käytetään kuitenki usiasti yhistettynä johonki muuhun, kuten esim. "Kalskalskaa, ykkösellä alaskalskaa".

Slotti - Tarkottaa alunperin Puolan rahayksikköä, joka on vissiin joku Svoti tai vastaava. Yleispätevä sana kuvaamaan lähes kaikkea paikkaan liittyvää. Voi kyllä käyttää ihan mihin tahansa muuhunki. Jälleen kerran Teemun usiasti viljelemä sana. "Setit Slottiin"

Vibatreenit - Teemun kehittelemä sana, joka tarkottaa lähinnä salilla suoritettavaa vinopenkkitreeniä. Yleistetään kuitenki lähes kaikkeen muuhunki. Yrittäkää ymmärtää...

Tuzemak - Vahvasti alkoholipitoinen tuote, jota saa myös erittäin halpana S-Budget -laatuna. S-Budget on puolestaan Tsekin Pirkka-tuotesarja. Tuzemakkia nauttiessa tapahtuu kaikenlaista. Voidaan myös käyttää muodossa "Mitä Tuzemakkia?", joka tarkottaa lähinnä enemmän tunnettua sanontaa "Mitä ihmettä?".

Pömistä menemään - Teemun kehittelemä sanonta kuvaamaan jotaki, joka tekee jotaki. Esimerkiksi Santtilan tekemiset on usein Teemun mielestä "Pömisemistä". Se siis "Pömisee menemään" koko ajan.


Tuossa nyt muutama sanakirjamainen selitys meiän omista jutuista. Toivottavasti näitä ei tule viljeltyä liikaa "siviilissä", saattaa nimittäin mennä hermo jollaki. Tai aika monellaki. Vaa eihän siinä kettään. Pitää pikkuhiljaa alakaa vetämään purkkiin tämä homma. Tänne tulee vielä luultavasti muutama kirjotus, ainaki jotaki vois kirjotella kotiinpaluun aiheuttamasta shokista. Ei silti, hyvinhän se menee.

Kattellaan taas myöhemmin, todennäkösesti Suomen puolella. Take care now, bye bye then, ja nähkää näkyjä!
-Sami "TeeJii1" H

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Silitysrautaa ja jääkiekkoa

Dhodiiddo!

Palijon on pahanmakusta vettä virrannu Brnon vesijohtoverkossa sitten viime kirjotuksen. Paljon on myös tapahtunu, joten pittäähän nuita vähän purkaa tänne interwebin ihmeelliseen maailmaan. Muistaa sitten vanahoilla päivillä, että mitä tuli tehtyä sillon ku oli nuori ja....niin, nuori. Eli let's get down to business jnejne.

Ollaan tuon naapurinpojan, AKA Villen kans jo sen verta suuria starboja täälä Tsekinmaalla, että meillä oli tiistaina ensimmäinen fanitapaaninen. Eli siis kyseessä oli International Student Clubin järjestämä joku Social Event-tyyppinen keissi, jossa muutama vaihto-oppilas lähti maakuntaan johonki lukioon/yläasteelle (14-18 -vuotiaita oppilaita) tapaamaan nuorisoa ja puhumaan heille kieliä. Suomalaisia lähti siis kaks (All-Stars -taistelijapari) puhumaan niille englantia ja esittelemään suomalaisen nuoren elämää, meiän maata, harrastuksia, koulua jne. Mukana oli myös yks ranskalainen pelle puhumassa koulun ranskanopiskelijoille ranskaa ja esittelemässä omaa kulttuuriaan. Siitä ranskalaisesta voisin kirjotella vaikka tutkielman verran pas...pahoja juttuja. Tuskin koskaan oon yhtä ärsyttävää, hävytöntä, neitimäistä ja luotaantyöntävää ihmistä tavannu. Enempiä en jaksa alkaa sitä muistelemaan, mutta jotenki se selvensi mulle tosi paljon sitä, miksei ranskalaiset ole ikinä sotareissuillaan loistanu.

Mehän siis Villen kans leikittiin viis tuntia opettajaa/vierailevaa luennoitsijaa. Neljä tuntia puhuttiin oppilaitten kans niitänäitä ja esiteltiin meiän elämää susirajan tuolla puolen. Viimisellä tunnilla esiteltiin vähän Helsinkiä, koska osa porukasta on lähössä jollekki retkelle, jonka yhtenä kohteena on Hellsinki. Mehän oltiinki oikein hyviä kertomaan faktoja siitä paikasta, tai ainaki itte olin ku oon käyny sielä kahesti. Onneksi siinä jumalanhylkäämässä niemennokassa ei paljoa kerrottavaa olekkaan (tsih).

Reissu oli kaikin puolin erittäinki mukava. Keli oli niinku morsian (jälleen kerran semmonen mukava, kaunis, urheilullinen ja varakas) ja oppilaat oli vimosenpäälle mukavia. Net oli kyllä aidosti kiinnostuneita ja juttelivat oikein mielellään meiän kans. Yllätyttiin molemmat siitäki kuinka hyvää englantia ne puhuu. En tiiä pyöriikö täälä meiän ympärillä ihan vaan sattumalta englantia osaamatonta porukkaa vai mistä se johtuu, mutta sielä ne osas ja uskalsi puhua englantia tosi hyvin. Tuntien jäläkeen me lähettiin sitten kiertelemään sitä pikkukaupunkia (30 000 asukasta) niitten oppilaiden kans ja taas ne oli kyllä tosi hyvällä mielellä mukana. Esittelivät kaupunkia innoissaan ja kyselivät kaikenlaista. Tavallaan se oli mulle ja Villelle ihan normaali tilanne: Uus kaupunki, kaunis keli ja parinkymmenen hengen fanilauma seuraa perässä joka paikkaan. Nojooo eipä nyt liiotella, mukava ku ei turpaan saatu :D Nii ja saatiinhan me tästä reissusta vaivanpalkaksi vähän kaljaa. Lämmin ja tsekkostoliittohenkinen ele reissun järkkääjiltä!


Kaupungilla oli metsämiehen sydäntä lämmittävää toimintaa

Vilho ja Tsekin suurin (yhtenäinen) (neliskanttinen) aukio

Mitässitä sitte muuta. Tällä viikolla kelit on ollu just niinku se edellämainittu morsian, joten ulukona on kelevannu kuljailla. Lämmintä on ollu joka päivä ainaki lähelle, ellei yliki hellerajan. Dormitoryn pihalla on siis ollu jos jonkulaista kissanristiäistä ynnä muuta häppeninkiä. Vielä ku täällä oli tällä viikolla kansainväliset Forestry Versatility -skabat, nii johan on riittäny multikulttuurillista kokemusta niin klubilla ku klubin ulkopuolellaki. Kisoista lisää voit lukia Jyrin ja Tytin blogista, johon hieno kisakertomus on jo tullukki! http://laivaonlastattu.blogspot.com/


Vilhon kanssa shoppailuretkellä (ostimma BickMäcit), lämmintä "tarpeeksi"

Normi meininkiä pihalla, porukka grillaa ja juhlii pitkin viikkoa

Kisailija-Jyri

Niinku on varmaan jo jossain vaiheessa tullu esille, meikäläinen jakaa tämän kämpän tuon Tyrnävän suuren lupauksen perunanviljelylle - Samin kans. Paljoa en kehtaa meiän yhteiseloa koko kansalle avata, sillä nokka on vieläki kipiänä edellisestä "kanssakäymisestä". Nyt se sankari on kuitenki Budapestissa seikkailemassa, niin  voin kertoa jotaki ilman "välitöntä palautetta". Ei tämä yhteiselo silti niin hankalaa ole, Santtila on ehkä paras kämppis, minkä tälle reissulle olsin voinu toivoa. Siksi ehkä kirjotinki tänne lähtiessä asuntolahakemukseen "Would you prefer to live with somebody" kohtaan Santtilan nimen :D Sitä päivää se on tietenki kirvannu koko tämän kolme kuukautta. Se, että kämppiksenä on tuommonen Santtilan kaltanen otus, tuo monia hyviä puolia Tsekissä elämiseen. Siinä tulee samassa paketissa, helevetin hyvän jätkän lisäksi, semmonen eläintarhamainen vivahde. Monien päivieni virkistys on ollu seurata sen tekemisiä, vähän niinku eläintarhassa seurais apinoitten puuhastelua.

Kuluvalla viikolla pääsin todistamaan semmosta spektaakkelia, ku Tyrnävän perunakeisari SILITTI KAULUSPAIDAN! Tämä noin kaks tuntia kestäny operaatio sisälsi tunteiden laajan kirjon synkistä surun hetkistä pienten ilojen täyttämiin naurunkohtauksiin. Pikkusen ulkopuolista apua Sami sai Tytin naisellisesta näkemyksestä, sekä tietenki minun jatkuvasta ja ankarasta vinoilusta. Tästäkin huolimatta ollaan vielä kavereita, ainaki siihen asti ku se lukee tämän blogikirjotuksen. Onneksi son niin lutunen nallekarhu, ettei se vois olla mulle kovin kauaa vihanen. Vai oonkohan minä se nallekarhu?

Santtilan epätoivon hetket

Kauluspaidoista ihan muihin juttuihin. Torstaina täällä Brno:ssa alko Euro Hockey Tourin Tsekin turnaus, tuttavallisemmin Czech Hockey Games. Mehän lähettiin tietenki isolla poppoolla kattomaan miten Suomi ottaa Tsekiltä käkättimeen. Tunnelma oli täpötäydessä hallissa tosi hieno, ja meihin häviäjiin suhtauduttiin yllättävän hyvin. Lauantaina osa meistä kävi vielä kattomassa Tsekki-Venäjä -mittelön, sekä Suomi-Ruotsi -klassikon. Tsekkipelissä oli vielä torstaitakin hienompi tunnelma(?), mutta onneksi myös Suomen peliin riitti katsojia. Oli mukava huomata, että tsekkiläiset oli reilusti Suomen puolella, joten SUOMI-huutoja kuulu pitkin peliä. Toki myös hienossa urheiluhengessä SWEDENiäki huudeltiin. Mehän voitettiin peli 2-0, joten oman pääkopanki sisällä tunnelma oli loistava. Ihan vaan sivuhuomautuksena, että tämän kaupungin Suomimielisyys johtunee siittä, että Brnon omassa kiekkojoukkueessa HC Cometassa pelaa maalivahtina Suomen oma poika Sasu Hovi. Sasun nimi kuulu myös hienosti Suomen pelin aikana. Sangen hienoa toimintaa Kometan fanijoukoilta!


Kisaturakaiset!

Torstaina tupa täynnä

Monsteriauto toi hallin sisäänkäynnille tunnelman lisäksi kovaa musiikkia ja ilmasia energiajuomia

Lauantain lepposat lätkinnät

Torstaina oli myös eräänlainen vihreän kaljan päivä. Joku tsekkiläinen sen perimmäisen tarkotuksen mulle selittiki, mutten kyllä millään muista mistä kaikesta siinä oli kysymys. Homman nimi oli kuitenki se, että tämä paikallinen Starobrno-panimo panee tämän päivän kunniaksi vihreää olutta, jota sitten ympäri kaupunkia kuppiloissa tarjotaan. Itte aine oli kyllä ihan jännä näköstä, mutta makupolitiikassa tuli lähinnä mieleen suomalaiset panimotuotteiden helmet.

Kuvan ottaminen muistu mieleen vähän myöhässä...

Ens viikon lauantaina lähetäänki sitte kattomaan BratislaPaan Suomen ja Tanskan välistä MM-jääkiekkoa. Kyseessähän on myös vappuaatto, joten opiskelijalle mieluisa tapahtuma siitäki tod.näk. tulossa.

Kuluneen viikon kohokohtiin kuului myös eräs Suomesta saapunut paketti. Rakas åttåäitimme sekä muut opiskelijatoverit olivat lähettäneet avuttomille metsäopiskelijoille "Pelasta SuomiPoika" -paketin. Paketissa oli maamme makeisteollisuuden riemuvoittoja, sekä tietysti sydäntälämmittäneitä terveisiä monilta monituisilta kavereiltamme. Ilo oli ylimmillään ja kiherrellen porukka ootti kirjeitten käsiinsaamista, kun Vesa haki postista paketin. SUURKIITOS kaikille tähän osallistuneille, nyt me kyllä selevitään kotia asti! Ja jos ei selevitä, niin eipähän jää p*skanmaku suuhun tästä elämästä ;)

Kyllä taas jaksaa!

Nythän meillä on tätä reissua jälellä enää puolisentoista viikkoa. Meikäläisellä ja muutamalla muulla on puolentoista viikon päästä keskiviikkoiltana tiedossa siirtyminen Wienin lentokentälle, josta torstaina startataan matka Hellsinkiä kohen. Kummanjännästi aika on menny pirun nopiaa, ja tulee varmasti menemään tämän loppuajanki. Päällimmäisenä mielessä on kurssien loppuunsaattaminen ja tietenki kaikki muut käytännönhommat mitä kotialähtemiseen liittyy. Ei silti ainakaan vielä hetkauta tunteita suuntaan tai toiseen. Puoltoistaviikkoahan on pitkä aika, ja samahan son missä sitä senki viettää. Tai sen jälkeisen ajan. Lisää näistä lähtötunnelmista myöhemmin, kuten myös muutamasta muustaki asiasta.  Siihen asti:

Take Care Now, Bye Bye Then!

-Sami "Ei se iso-Sami vaan se pieni-Sami" Hoo

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Italian trippi

Iso Moikka! 

Näin lähti meikäläisenki blogineitsyys sitten!
  
Pyydän jo etukäteen anteeksi pitkäveteisestä matkakertomuksesta, mutta kaipa tänne mahtuu vielä semmoinenkin.

Elikkä homman nimi oli se, että lennettiin täältä Brnon kentältä Bergamoon pohjois-Italiaan. Matkakohteet olivat (Bergamo), Milano, Verona ja Venetsia. Lähtöpäivänä oli lauantai 26.3 ja sekalainen seurakunta lähti matkaan siinä iltapäivän paikkeilla. Tosiaan porukkaan kuului allekirjoittaneen lisäksi J-P, Vesa, Jyri ja Tytti, sekä ulkomaan vahvistuksista kaks Puolan neitoa ja yks Ranskatar. Itse asiassa koko matkan takana oli juurikin nämä ulkomaiset superaivot ja internetin hakukoneiden kesyttäjät, joille matkan suunnittelut ja valmistelut olivat arkipäivää. Meitä suomalaisia vietiin ku pässiä narussa, eli itte ei tarvinnut ku nauttia matkasta ja maisemista. Perille päästiin ihan näppärästi ja vieläpä ennätysajassa.

Bergamossa hypättiin terminaalista linkkuun ja matkaan tuli yllättävän paljon mutkia, johtuen poliisien sulkemista kaduista. No päästiin pois linkasta ja läksittiin muka junalippuja touhuamaan. Nii yhtäkkiä rupes tajuton jytke ja hulabaloo kuulumaan keskellä kaupunkia! Nii sielähän oli sitten jotku paikalliset kevät tsembalot päällänsä. Ja lössiä oli varmasti enemmän ko mitä kaupunkiin ois normaalisti ees mahtunu. Porukka siellä kuunteli ja jammaili teknojytää jota luukutettiin numikat kaakossa liikkuvista täsmäbeisboostereista, eli lava-autoista joissa oli jenkkavehkeet lavalla ja jokaisessa oma dj, autoja oli usiampi peräkkäin. Siinä hengattiin sitten vähän aikaa mallin vuoksi ja muutama meistä heitti myös suomalaiset muuvit sinne sekaan.  Siitä otettiin juna Milanoon.

Kevät tsembalot
Milanon pääjuna-asemalla tuli sitten jo toinen –suuaukimöllötys kohtaus omalta osaltani. Asema oli kai tehty samaan kuumaan ko kaikki muutki kaupungin jäätävän isot kirkot ja katedraalit. Nojo löyvettiin sitten hostelli, jonka varauksen kans oli pientä epäselvyyttä, johtuen hostellin typeristä nettisivuista ja itse hostellin pitäjäkin tuntui olevan hieman taimenissa, ainaki naurusta päätellen. Päästiin kuitenki kämppään ilman suurempia onkelmia ja kellahettiin kylijelleen.


27.3 Toinen päivä Milanossa.

Lähettiin kattelemaan kirkonkylille vähän katumaisemia ja keskustan isoa kirkkoa. Kirkkossa oli justiin jotku messut menossa. Siellä istui sakkia kirkon penkkipaikoilla ja harmaat turistimassat kiersivät reunamilla seisomapaikoilla. Pääesiintyjänä paikalla oli Pappi, joka heilutteli suitsuketta. Esitys oli suht pitkäveteinen, joten lähdimme pois. Paikka sinänsä oli hyvin majesteettinen ja hyvin yksityiskohtaisesti rakennettu, loppupeleissä hyvin jännä paikka. Sen jäläkeen lähettiin käymään Paikan katolla, johon pääsi kierreportaita. Katolle päästiin ja kuvia otettiin hullun tavalla. Muutama muukin Suomalainen turisti kuului katolla keikkuvan, mikä osaltaan myös hämmästytti. Kerranki ku kuuli suomenkieltä niin totta helkkarissa jäin siihen sitten hollipaikoille muka maisemia kattomaan, ja kuuntelemaan, josko ne vaikka haukkuisivat suomeksi muita kirkon katon käyttäjiä, tai jotain muuta yhtä rumaa, mutta ei. Ne oli vain ihan rehellisiä tusinaturisteja, jotka vain silmäilivät maisemia. Ei siinä sitten..

Duomo di Milano
Jylhää kirkkomaisemaa
Kirkon katolla
Lähettiin pois kirkon katolta ja suuntasimme jalkamme kohti jonkinmoista puistoa, jonka sisäänkäyntiä edelsi taas monumentaalinen rakennus, joka siis oli paikallinen keskiaikainen citylinna, ja jollainen on täällä Euroopassa näköjään joka kaupungissa pakollista olla. Mutta sitten tuli itse puisto.. Paikka jossa jo linnaneidot ilkosillaan kirmasivat hiukset tuulessa hulmuten, ja jossa he elivät hymyillen läpi elämänsä, jossa joissa virtasi maito ja lampaat elelivät susien kanssa rauhallisna rintarinnan. Paikka, jonka näimme kolean alkukesän harmaana maisemana, jossa siivoojille ei nähtävästi maksettu tarpeeksi palkkaa, ja jossa raiskatut puut huusivat kadonneita lehtiänsä takaisin oksilleen, kylmän tuulen yhä kovemmin niitä riepottaen ympäriinsä..

Citylinna
Puistoa
Nojoo.. saattaa olla että en osaa kuvailla maisemia ihan oikein mutta paikka oli siis ihan jees.. kelit oli kohillaan ja ruohoki oli justiin alkanut vihertämään, kuten monet puiston hienot puutkin. Otettiin siinä pieni ruokatauko, jonka jälkeen jakauduttiin kahteen ryhmään. Osa orkesterista lähti meijän kömmättiä kohti ja osa halus lähtiä kattomaan paikallista stadionia. Stadion kyllä löydettiin ja myös jonkinlainen jalkapallomuseokin, mutta siitä lystistä olis pitäny maksaa rahaa, joten suuntasimme myös sinne hostellille. Käytiin myös tsekkaamassa joku laukkarata, jossa oli nätti hevospatsas.
 
Jyri ja humma

Hostellilla odotti meitä sitten valmis ruoka, minkä ystävämme olivat loihtineet. Ruoka oli suussa sulavaa ja sen jälkeen lyötiin korttia ja otettiin vähän oluentapaista. Illan suussa päätimme lähteä yönselekään vähän kattelemaan cityä. Jengi jakaantui taasen kahtia, ja Jyri ja Tytti jäivät hostellille nukkuman kiltisti ja neitseellisesti. Me muut sen sijaan lähettiin patikoimaan kylille ja matkassa oli ihan oikea aarrekarttakin, tämä siksi koska joku tyyppi oli piirtänyt rukseja muutamien hyvien kuppiloiden kohdalle.

No päästiin sitten pubille, jossa huomattiin, että juomien hinnat oli meleko suolaset. Päätettiin kuiten tilata yhet ko sielä asti kerran oltiin, ettei ihan kuivin suinkaan lähdettäisi patikkaa jatkamaan. No ei niinkään. Meillä oli oikein mukava rupatella siinä niitä näitä ja naurun tirskahteluakin välistä kuului. Siitä lähdettyämme meidän Vesa-veikko kaatoi vielä illan muistoksi oman kalliin juomansa housuilleni.. Asia saatiin kuitenkin sovittua ilman nokkahommia ja Ilta oli loppujen lopuksi oikeinkin hieno ja mieleenpainuva.


28.3 Verona.

Seuraavana aamuna junailimme itsemme Veronaan, joka siis on tunnettu Romeosta ja Juuliasta. Tässä kaupungissa Vesalla oli suunnitelma, eli löytää henkilö, jolle hän voisi antaa kauniin ruusukukkasen, minkä hän oli tuonut Milanosta asti. Ilmassa oli suuren romantiikan tuntua. Tuttuun tapaan delegaatio jakautui taas kahteen osaan. Vesa lähti etsimään itselleen Juuliaa ja otti JP:n mukaan puhemieheksi. Näiden sankareiden tarinasta on hyvin vähän faktatietoja olemassa, mutta kerron oman osani tarinasta.

Romeo
Veronan jokimaisemaa

Erottuamme meidän delegaation puolisko läksi sen kuuluisan Julian parvekkeen alle ja sieltä näpättiin pakolliset kuvat. Paikalla oli myös kiinalaisia turisteja sen verta paljon, että kainalooni asti ulottuvien kiinalaisten päiden meri jatkui silmin kantamattomiin. Siitä suunnistettiin kattelemaan lisää maisemia ja kiipesimme jonkun kukkulan päällekin. Kukkula tosin oli kokonaan rakennettu täyteen joskus vanhaan aikaan, ja rappeutuneita, muinaisen loiston raunioita, joita peitti enää vain vaitonainen sammalmatto, ajelehti ohitsemme, kun kuljimme loputtomalta tuntuvaa porrassokkeloa ylöspäin. Päästiin lopussa ylös ja maisema-, eli hollipaikoille. Ja kamerat kävivät taas kuumina.

Jokimaisemaa kukkulalta käsin

Siitä lasketeltiin takaisin keskustorin suuntaan ja matkalla tapasimme JP:n ja Vesan, hieman nuupahtanut ruusu yhä kädessään. Söimme pitsat ABBA- soittoravintolassa, jonka jälkeen osasto jakautui taasen. Jyri ja Tytti läksivät ostoksille ja loput meistä lähti tsekkaamaan paikallista ”pakollista” linnaa, sekä linnan liepeillä sijaitsevaa, Juhlamokan hartaudella tehtyä siltaa.  No siitä sitten suorittiin juna-asemalle ja pienen lähtöpaniikin jälkeen päästiin matkaan. Kaunis Verona jäi taakse ja suuntana oli reissun päänähtävyys, eli The Venetsia. 

Silta

29.3 Venetsia 

Venetsia oli todellakin reissun määränpää eikä suotta, sillä tuo kaupunki valloitti kenet tahansa päästä varpaisiin. Melko piakkoin löydettiin hostelli, purettiin kamat ja lähettiin tsekkaamaan Venetsian yö. Mukaan otettiin vähän viintä ja hyvää mieltä. Hämärä oli jo laskeutunut ja vettä sateli tihkutellen. Hetken kuluttua löydettiin pääjoen rantaan ja jostain syystä Delegaatio hajaantui, joten istahettiin kiireemmäksi aikaa pienen pöydän ääreen toverini JP:n kanssa, jossa kaivoimme viinipullon ja pari mottia sateiselle pöydälle. Läheisestä ravintolasta kuului myös heleää pianonsoittoa kadulle. Siinä istuskellessamme aika tuntui pysähtyvän ja se hetki, yhdistettynä sateisen Venetsian lumoaviin maisemiin, vaimeaan pianonsoittoon ja viinin makusteluun teki reissusta vähintäänkin kokemisen arvoisen. Puhua pöydässä ei tarvinnut, koska tunnelma puhui molempien puolesta. Seurueen kokoontumisen jälkeen läksittiin takaisin majataloon näkemään unia Venetsian yöstä.
Venetsiaa
Ryhmärämä
 
 30.3 Yöpyminen lentokentällä

Lähtöpäivänä kierrettiin lisää Venetsian hienoja kanaalimaisemia ja kapeita kujia, sekä otettiin myös vähän viintä siihen kylykeen. Kaiken kaikkiaan Venetsia jätti mahtavan fiiliksen ja pienen kaipuun takasin. Bergamon junan saapuessa porukka oli jo hiukan uupunutta ja seuraava etappi oli siis Bergamon lentokenttä, jossa oli tarkoitus yöpyä. Lentokentälle päästyämme teimme itsellemme jonkin asteisen barrikadin, tuttavallisemmin -slotin (laus. -schlotin) odotussalin lattialle, jossa kukin voisi lepuuttaa väsyneitä jäseniään. Valtasimme myös kuvassa näkyvän tuolin.


Yö meni suht hitaasti ja harhaluulot mahdollisista tavaravarkaista kasvoi yön mittaan yhä enemmän. Paikalla pyöri myös ihan oikeitakin varkaita, nimittäin lapsivarkaita, joita johti pyylevä naisihminen ravintolan tuolilta käsin.. Käsittämätöntä hommaa. Muutama seurueen jäsenistä vielä sairastui kentällä, mutta onneksi yöstä selvittiin hengissä. Aamulla hyppäsimme koneeseen ja jätimme Italialle hyvästit. Matkaan lähti myös rutkasti unohtumattomia kokemuksia, hyvä mieli ja kamerat kylläisinä kuvista.


PS. Vesan ruusu jäi Venetsian hostelliin odottamaan Juuliaa.

Ei muutako heisulivei!
T: Jiiäs

Makkaranpaistoa Tsekinmaalla

DHODDIIIII BOIJJAAAAT!


Ja tytöt. Taas on tovi vierähtäny viime kirjotuksesta, ei kerenny edes kissaa sanomaan saati luotia väistämään. Puoliakhan en varmaan muista tapahtuneista asioista, mutta jotaki on silti mielenpäällä. Samahan niitä on näin lauantai-iltana kirjotella ku BumtsiBumiakaan ei ennään tule! Se oli kyllä Seppo Hovin kulta-aikaa heti Tenavatähtihommien jäläkeen, ihan reilusti. Mikä se toisen kaverin nimi ees oli? Oli silläki ihan hyviä juttuja. Paras episodi oli ehottomasti se ku vieraina oli Jope Ruonansuu ja joitaki muita koomikkoja. Ne oli ystävät hyvät aikoja ne!

Jaa lääkkeet. Tosiaan. Kouluahan me ollaan täälä sivumennen käyty ja tehty Suomeen päin kaikenlaisia hommia. Arkielämää 'n all that bullshit. Kattelin tuosta kännykällä ottamiani kuvia ja muutampia pikkukeissejä meillä on tässä ollu. Eräs sateinen päivä lähettiin kaupungilla käymään rakkaan kämppiksen (Santtila) ja naapurinpojan (Vilho) kans. Sateen yllättäessä hyökättiin ratikkapysäkiltä lähimpään ravintolaan syömään. Pojat otti jokku perussetit, minä aloin sooloileen. Paras ilo on vahingonilo, siinä ei oo tippaakaan kateutta. Alla siis kuva meikäläisen n. viiden euron ruokasetistä, samalla ku pojat söi jotaki kämästä spagettisettiä.


Kermaperunoita kanajudanssilla. 

Ohan meillä nuita ekskursioitaki ollu. Yks päivä käytiin jonku hipin ja hänen kätyrinsä kans kattelemassa Brnon urbaaneja metsiä. Hipin mielestä kaupungin kaunein paikka muistutti suomalaisen silmään kaatopaikkaa. Ei siitä sen enempää. Samalla reissulla töskättiin ittemme johonki vanhalle louhokselle, missä paikalliset oli toteuttanu taiteellisia näkemyksiään kiviryökkiöitten muodossa. Aateltiin joku kaunis päivä käyvä purkamassa ne ja kirjottaa tilalle jotaki tosi suomalaista.




Käytiin myös yks päivä ajamassa kartingia, ku Töötti (Teemu) sattu tietään jonku paikan meiän vakiruokapaikan vieressä. Tämä kartingipaikka sijottu jonku Neuvostoaikasen jalakapallostadionin viereen. Lievää käytön puutetta oli havaittavissa mm. portaissa,


Missä trimmeri?

Erhäisempänä päivänä katteltiin säätietoja mittarista, ja hoksattiin, että piruvie sehän näyttää +25. Illaksi siis kehiteltiin rillailuhommia dormitoryn pihalle. Myöhästyttiin tosin sen verran, että keli koleni rohki reilusti ja tuulemaanki alako. Hauskaa kuitenki oli ja mukava oli avata kesäkausi rillailemalla

Rakas kämppis kala-aterian äärellä. Jesse tarvi kaks kalaa ja viis leipää koko sakin ruokkimiseen, Santtilalle riitti yks.


Jokakuukautinen proseduurihan täällä on vuodevaatteiden vaihto tuossa naapurirakennuksen alakerrassa. Jokanen taaplaa tyylillään, sanovat, mutta tuolla minun kämppiksellä on kyllä vissiin joku perityrnäväläinen pussilakananvaihtotyyli verissä. Meikäläinen torkahti koneen ääreen ja herätessä vieressä oli tuommonen nävöstys. Bokserinvaihtohommiinhan siinä joutu.

On se isäntä.

Methän tosin käytiin Sinolin (Samuli) kans valmistelemassa makkaranpaistoreissua meijän game managementin opettajan kans viime viikon perjantaina. Siinä ohessa käveltiin mukavat pienet aamureippailut ja sattu okulaariin joku yliopiston mettästysheadquartterssi, tai vastaava. Ihan näpsäkkä kämppä se kuiten oli





Kirkkaimpina tapahtumina mielessä on kuitenki ranskalaisen ystävättäremme Kmin synttärit keskiviikkona, ja torstainen makkaranpaistoreissu tuonne "takamettiin". Ensimmäisenä mainittu vietettiin paikallisessa keskiaikasessa baarissa. Osa meistä on käyny sielä aikasemminki, mutta itelle tämä oli eka kerta. Ja voi juma mikä kerta oliki! Paikka oli tosiaan aivan mahtava, pihalla oli sisäänheittäjä heilumassa keskiaikaset kuteet yllä, ja sisällä kaikilla työntekijöillä oli jotku keskiaikaset vermerit päällä. Valaistus tuli lähes vain ja ainoastaan seinillä olevista live-kynttilöistä, eli just niistä mikkä polttaa joulusin verhot, pöydät, sohvat ja palomestarin hermot.

Samassa kapakassa kuluki ympäriinsä pari jannua, jokka oli sielä pelkästään näyttelemässä keskiaikasta ritaria/jotaki muuta hemmoa. Ukot heilu tuopin kans ja töskäsivät menemään täysillä. Välillä saattovat tapella kirveitten ja miekkojen kans, ja välillä haukkuvat meitä muutenvaan. Sittehän ne tosiaan otti meiän Vesasta kopin, ja rankasivat tätä muistaakseni siitä syystä, ku ei puhuttu kahteenkymmeneen viiteen ensimmäiseen sanaan sitä kieltä, mitä hänen kuninkaansa puhuu. Synttärisankari sai siis läpsiä piiskalla Vesaa takamukseen, kakskytviis kertaa. Jos ukko ei iskusta päästäny ääntäkään, sitä ei laskettu. Meininki oli sanoinkuvailemattoman hienoa! Ruuat oli myös hyviä, joten "paketti" oli kasassa. Täytyy kyllä suositella paikkaa kaikille, mikäli joskus näille sensseille eksyttä.


Juhlat alako Finlandiapullon ynnä muitten lahjojen ojentamisella

Medieval meininkiä!

Viihdyttäjät

Vartijat pidättelemässä rangaistavaa

Vahingonilo ON paras ilo.

Puolalaisten lahja päivänsankarille. Ikävä kyllä yks näistä näyttelijätöskääjistä heitti synttärisoihdun kakun päälle siihen malliin, että kulhoon palo reikä. Ei reissua iliman tonnin, tai ainaki satasen vahinkoa.

Asiallista

Muutamia eri kuppikokoja. Anteeksi :---D

Koko ruokailu juomineen tippeineen ohjelmineen päivineen oli kymmenen euron luokkaa. Samalla tutustuttiin yhteen käänteismetsäläis-suomalaiseen, eli täällä vaihdossa olevaan musiikinopiskelijaan. Oli mukava jutella taas Suomia jonku semmosen kans, jota ei joka päivä näekkään täälä A-rakennuksen metsäkommuunissa.

Torstaina oli tosiaan vuorossa makkaranpaistoreissu mettään, joka onnistu game managementin opettajien ystävällisellä avustuksella. Kyseessä oli joku valtion päiväkoti-ikästen lasten koulutuspaikka, johon sisälty mökkiä, tulipaikkaa, mettäpolokua ynnä muuta vastaava. Siirtyminen tulipaikalle suoritettiin suurkaupunkimaisesti bussilla, loppumatka kävellen. Mukana menossa oli suurin osa suomalaisista, ulkosuomalainen vahvistus, pari ranskalaista ja puolatar. Olihan se pojat makia päästä pitkästä aikaa vuolemaan kiehisiä ja paistelemaan kyrsää komian kuusimettän siimekseen! Sitä jos jotaki täällä metropolissa metsäpoika kaipaa harva se päivä.

Meininki oli mukavaa ja ilta kulu rattosasti päivän muuttuessa illaksi. Hiukan kärsimättömyyttä kuitenki ilmeni osassa makkaranpaistajia, ku matkanjärjestäjien/opettajan logistisen puolen hallintaan ei täysin luotettu. Hommathan meni lopulta enemmän ku nappiin. Saatiin opettajaltamme kyyti lähimpään kylään bussipysäkille, ja viiminen osasto (kuski+viis ihmistä hytässä, yks puolalainen takakontissa) saatiin linkkupysäkille reilusti ennen bussin saapumista (reilusti on tässä tapauksessa n. puoli minuuttia). Vähäsen tosin hirvitti istua sen ruosteisen, autoksikin joskus virheellisesti kutsutun Renaultin kyytissä, ku mutkaa lähestyttiin kolmenumeroisia lukuja ja istuimena toimi Santtila, niskatukena Rellun sisäkattovalo. Hengissä kuiten selevittiin siitäki.


Allekirjottanut polttopuita tekemässä (kuva lavastettu, Projektipäällikön toimenkuvaan ei kuulu ruumiillinen työ)


Synttärilahjan nauttimista. Jaettu ilo on paras ilo.


Tulipaikan vieressä ollu "opetusmökki"

Sinoli kuuli metsän kutsun. 



Eihän siinä kettään. Tämmöstä tääläpäin tällä erää. Ens viikolla lähetään Vilhon kans käymään maakunnassa jossaki lukiossa puhumassa englantia paikallisille oppilaille. Joku International Student Clubin järjestämä homma, johon heikolla hetkellä suostuttiin mukaan. Kuka prkl siihen suostutteli? Ja millon? No eihän siinä, saattaa olla hyväki keissi. Torstaina lähetään sitte kattelemaan Euro Hockey Tourin Czech Gamesin ottelua Suomi vastaan Tsekki. Lauantaina ainaki itte henk.koht. käyn kattomassa Suomen ja Ruotsin sekä Venäjän ja Tsekin väliset pelit. Sata tonnia tilille, ja luppaan pistää Kukkosen aamupuuroon vähän relaksanttia sulkijalihakseen. Saatettas jopa voittaa...

Nojoo ei siinä, kattelhan taas ja ihimetellään.

Take care now, bye bye then!
-SamiHoo