Suomikuvan levittämistä maailmalle Mettäpojat-tyyliin!

Moro!

Ei reissua iliman tonnin vahinkoa, eikä viikkoa iliman Mettäpoikien tuubatööttäystä. Siirtykäämme siis suoraan asiaan, eli mitä täällä onkaan edellisen avautumisen jälkeen tapahtunu!

Suomi-Puola -pippalot

Järjestettiin tosiaan torstaina muille vaihtareille (lähinnä Ranska-Puola -osastolle) Suomi-aiheinen viinaksenmaisteluiltama, jossa tarjottiin surkeitten juttujen lisäksi suomalaista perinnemusiikkia. Koska ruuantekotaito on melko rajottunutta tässä mettäläisten symbioosissa, puolalaiset ystävämme lupasivat tuua pippaloihin oman maansa perinteistä ruokaa. Jalo ele heiltä, ja mätöt oliki varsin hyviä! Eihän me kyllä toisaalta oltas saatukkaan aineksia meiän perinneruokiin, ku ei kehtais mittään punapeuraa lähtiä tuolta pellonlaialta Leathermannin kans mettästään. Anyways, me tarjottiin suomalaista Finlandia-vodkaa ja KOSSUA muun maailman asukeille. Onneksi edellämainittuja viinaksia saa tuolta meiän kantiskaupasta InterSparista, ihan siittä vaippahyllyn vierestä. Muistaakseni saatiin kaikki viinat juotuaki, eli ei se huonosti menny. Kaikenkaikkiaan kivaa oli ja saatiin herätettyä pahennusta mm. respan mummossa (ei Bronttis). Saatiin myös seurueeseen unkarilaista ja portugalilaista väriä, eli nappiin meni tämäki homma. Jos ei näillä sensseillä ala Suomikuva leviään niin olokoot sitten iliman!

Syöntiä ja juontia, huomaa FISUpullo alavasemmalla!

Jyrki salaattikulhon kimpussa, huomaa suosiotaan alati kasvattava SUOMI-pipo!

Simppaa ei kiusata!

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa!

Perjantaista ei sitten jäänykkään paljoa käteen, kyseessä oli harvinaisen matalan energian päivä. Lauantaina katottiin poikain kans suomalaisia laatuleffoja, eli Irwinistä ja Hurriganesista kertovat leffat. Pojjaat saatto siinä melankolian ja itsesäälin puuskissa muutaman viskipullonki tyhjentää. Mikä sen parempaa koti-ikävän parantamista täällä maailmalla ku nuin tervehenkinen toiminta? No ei mikkään!

Kapteeni Puikko ja VAT 69. Korkki on vieläki hukassa.

International Market

Tännään oliki sitten International Market. Homman nimi on se, että vaihtarit saa tuua esille oman maansa kulttuuria juomien, ruokien ym. vastaavien muodossa pienelle esittelypöydälle. Samalla tarkotus ois jakaa vähän informaatiota omasta maasta ja koulusta. Mehän oltiin asianmukasesti aikasin liikkeellä tämän asian suhteen, eli aloteltiin suunnittelu eilenillalla vähän ennen puoltayötä. Juurikaan meillä ei ollu käryä siittä, että minkälainen tapahtuma on kyseessä. Peikkomaisella flaksilla ja mangustin itsevarmuudella siitäki kuitenki selvittiin, ja saatiin aikaseksi mielestämme meleko mellevä koju Suomikuvan maailmalleviemiseksi! Marketissa oliki sitte tuomareita, jotka arvosteli itte kukasenki maan ständin suunnittelua, ruokatarjontaa, informaatiota yms. Perussuorituksella napattiin paras sija informaatioständikategoriassa ja kokonaiskilpailussa toinen sija! Rakkaat ystävämme Eset vei jollaki ilveellä (todennäkösesti valehtemalla ja filunkipelillä) voiton. Tuomarit ei selvästi osannu asiaansa, ku ei päästy ees kolmen parhaan joukkoon ruokaständikategoriassa. Vai miltä kuulostaa kattaus:

-Purkkihirvenlihaa vatsantäytteeksi
-Kahvia ja lettuja makuhermoja kutkuttamaan
-Suomalaista suklaata jälkiruuaksi
-Ja tietysti Finlandia-vodkaa kyytipojaksi

Täten väitän, että jos Mexico voittaa ruokakategorian jollaki jeesuksenaikasella kaljakattauksella, ovat tuomarit väärässä, ja minä oikiassa! Ei saa kuitenkaan olla kärty ja katkera, vaan pitää niellä tappionsa lisäksi Finlandiapullon jämät, ja tyytyä kohtaloonsa. Yritettiin ainaki! Soitettiin muuten Eppu Normaalia koko päivä ja näytettiin kuvia mm. Ponssesta ynnä muista suomalaisista lippulaivatuotteista. Pitäs pikkuhilijaa alakaa näkymään korvauksia Mettäpoikien tilillä, köh köh!

Hirviö valmistelee kattausta

Audiovisuaalinen järjestelmä ja maailman tyylikkäin kahvinkeitin!

Elintarvikevastaava Vesber

Ei oo turha reissu, kato Diplomi!

Että näin! Hävittiin Eseille, voitettiin koko muu maailma!

Semmosta Tsekinmaalla helmikuun viimemetreillä. Huomena ois jonkunäköset mettäpuolen tanssiaiset jossaki joskus, että saa nähä jos sen kävis kattomassa. Muita suurempia suunnitelmia ei vielä ole, mutta eikhän me jotaki taas keksitä. Niijoo ja ku oli alussa puhetta siittä tonnin vahingosta, nii pitäähän se tälläki reissulla semmonen olla.

Uus paikka vesihanalle?

Eli rakkaitten naapureittemme Jyrgenin ja Tytin iloksi seinään ilmesty märkä ja kuuma läntti. En tiiä paljoa hotspoteista, mutta väittäsin tätä vesivahingoksi. Saa nähä puretaanko koko rötiskö vai tuuanko niille vain pyyhe tilapäispysyväisratkasuksi. Pidetään tätäki tilannetta yllä kaikenvaralta.

Ei mulla muuta, nähkää näkyjä! Take care now, bye bye then!

-SamiH

Elämää Bronttosauruksen varjossa

Howdydoody!

Olipa Kempan Duo kirjottanu asiallisen postauksen tempauksistaan maaseudulla! Käykää muuten Rovaniemen seudun asukkaat kattomassa Hirvaalaisen Willisika -orkesterin keikkoja, sielä on aina asiallinen Mettäpojillekki hyvin sopiva henki ja meno!

Jotta ihmisten onttoihin elämiin saataisiin taas täytettä, haluan avautua teille eräästä tapauksesta Dormitoryllamme. Asuntolan aulassa katsokaas päivystää 24/7 joku respan henkilö, joka tarkistaa kulkuluvat. Kulkulupa on lähinnä sellanen paperiläpyskä/ISIC(kortti) josta näkyy, että ko. henkilö todella asuu asuntolassa. Ilmeisesti vieraiden tuominen tänne aiheuttaa jonkunnäköisen paperispektaakkelin ja multilingvistisen kokemuksen, jossa on aivan sama puhutko suomea vai englantia vastapelaajalle. Paras vaihtoehto on tuua vieraat sisälle poikain kämpän keittiön ikkunan kautta (ainoa ikkuna, jossa ei ole kaltereita edessä). Anyhow,  eräs näistä respan henkilöistä on sitten kunnioitusta herättävä Bronttosaurus, siro ja hellä tsekkiläinen naishenkilö.

Tai sitten ei.

Bronttosaurusta on vaikea kuvailla, mutta kuvaakaan hänestä ei ole kukaan uskaltanu ottaa. Huhujen mukaan yks Serbialainen vaihtari yritti ottaa Bronttiksesta kuvaa, mutta häntä ei oo sen jälkeen löyetty. Bronttosaurusta kuvaa lienee parhaiten kolleegamme Sirviön kuvaus "Sehän näyttää ihan Jabba the Hutilta"! Siitä sitten voitta päätellä, jos ikkään ootte StarbaWarsseja kattonu. Minä taas luulen, että vuorovesi-ilmiö  ei johu Kuun, vaan Bronttiksen liikkeistä. Nomutta kuitenki, Bronttiksella on tapana olla lievästi tylynoloinen ihminen niin tutuille kuin tuntemattomillekkin. Sirviö tosin on sitä mieltä, että syvällä, erittäin syvällä siellä jossain sisimmässä on kuitenkin lempeä henkilö, joka oikeasti välittää meistä. Ja kyllähän se välittääki, ainaki meidän ihosta. Se nimittäin neuvo meitä käyttään Arielia pesuaineena paikallisen ydinjätepesuaineen sijasta, koska meillä suomalaisilla on kuulema niin hyvä iho. En sitten tiiä kuka tuon on kääntäny, koska sanaakaan englantia se ei ymmärrä. Onneksi Bronttis kuitenki puhuu sujuvasti tsekkiä meille, ikävä vaan että me puolestaan ei ymmärretä sitä. Jollaki ihmeen ilveellä ollaan kuitenki vielä selvitty kaikista arkiaskareista, eikä kukaan ole vielä kuollu. Yksi Bronttiksen lempeistä piirteistä kun on se, että kun häneltä hakee pesutuvan avaimen vuokralle kaheksi tunniksi, niin hän näyttää kellonaikaa milloin avain pitää palauttaa, ja sitten miimikoi niskojen katkaisemisen käsillä. Me ollaan päätelty, ettei se vaatteitten kuivaamistakaan sillä käsien kiertoliikkeellä tarkota. Mutta lempeä henkilö on silti kyseessä.



Bronttis morjestaa kaikkia blogin lukijoita!


Ollaan me silti Bronttikselta kerran kaunis hymykin saatu. Oltiin tulossa yöaikaan jostaki riennoista, ja tultiin dormitoryn tuulikaappiin näyttään korttia josko päästäs vaikka sisälle. Ikävä kyllä Bronttis sattu nukkumaan kopissaan suu ammollaan. Minä sitten pienen poikain kanssa käydyn keskustelutuokion jälkeen rohkeana poikana koputin ikkunaan ja HERÄTIN Bronttosauruksen. Vilpittömästi voin sanoa, että ikinä ei oo pelottanu niin paljon. Vaan eihän siinä kettään, Bronttis heräs ja kädet yhessä kumarteli ja vissiinki kiitteli meitä (tai sitte se hymyili Hannibal Lectermäisesti ja osotti, että haluaa halkasta minun kallon). Tästä kaikesta voimme vain päätellä, että kaikissa meissä, jopa esihistoriallisen pelottavissa Bronttosauruksissa, asuu pieni kaunisajatuksinen enkeli.

Jos teillä on jotaki kysyttävää Bronttiksesta, niin antakaahan paukkua. Epäilemättä kuitenkin Bronttis antaa vielä kirjoittamisen aihetta ilman kysymyksiäki, sen verta vekkulista veijarista on kyse. Siihen asti jatkamme pelonsekaista yhteiseloamme Bronttiksen varjossa (kirjaimellisesti).

Mitäpä tänne sitten muuta kuuluu? Arska paistaa, ja tyynellä kelillä tuntee jo hyvin auringon lämmön. Tuuli on kuitenki vielä varsin vilponen ja vaatetta pitää olla aina ulkona kunnolla. Koulussaki ollaan tällä viikolla käyty ja kursseja vaiheltu. Lähinnä ollaan vaihettu Metsänsuojelua käsittelevä kurssi johonki aivan muuhun, kuten esimerkiksi metsien virkistyskäyttöä käsittelevään kurssiin. Metsänsuojelun kurssia nääs opetti stereotypioiden kruunaamaton kuningas(tar): Pitkätukkanen mieshenkilö, joka oli lähteny tutkimaan viidakoita Vietnamiin, koska hän ei ollu halunnu mennä armeijaan. Noooh, onneksi meillä on vielä tämän viikon vapaus vaihella kursseja suuntaan jos toiseen. Sitäpaitsi sillä luonnonsuojelun kurssilla (5op) olis pitäny kirjottaa 10 sivun essee, joka työmäärältään vastaa noin kaikkia muita kursseja yhteensä. Laiskoja ei olla, mutta kurssi nyt vaan ei ollu sitä mitä me lähettiin täältä hakemaan...

Tälle illalle on sitte suunniteltu Suomen juomakulttuuria ja Puolan ruokakulttuuria esittelevät kestit. Suomiboijjaat ja -tytöt on ostanu paikallisesta InterSparista vähän viinaksia, väsänny fisuja, salmaria ynnämuuta vastaavaa, ja Puolan tyväret aiko tuua jotaki oman maansa perinteistä mättöä tarjolle. Taiamma vettää haalarit niskaan, Suomenlipun salkoon ja jakaa kaikille parasta suomalaista kulttuuria, nimittäin töskäämistä. In Töskääminen We Trust! Että ei tässä nyt tämän kummempia, jatkossa voinette odottaa kuvamateriaalia yllämainitusta häppeningistä, jorinoita Bronttiksesta sekä tietysti kirjoitusten laadun, mielenkiinnon, tason ja tarkoituksenmukaisuuden vääjäämätöntä laskua. Kiitos, ja anteeksi!

Ja jos tätä nyt äitin lisäksi joku muu lukkee, niin terveisiä ihan monikossa KAIKILLE! Take care now, bye bye then!

-Sami Eits.

Maaseutu matkailua parhaimmillaan

Haudi hoi!

Elikkäs! Aika se on aloittaa tämä blogin kirjoittaminen myös meikäläisten osalta. Toiset ovat kirjoitelleet jo tovin kaikenlaista mukavaa ja hauskaa olutpanimoista, luolista, linnoista ja sun muusta tähän asti koetusta.

Viime viikonloppuna porukan keskuudessa tapahtui jonkin näköinen kolmeen jakautuminen. Suurin osa porukasta pakkasi kalsarinsa kassiin ja matkasi Wienin tarkastelemaan paikallista baari elämää ja vissiin sen ulkopuoleistakin elämää. Muutaman Suomi pojan jäädessä vartioimaan kotoisaa bunkkeria suuntasimme Vilhon kanssa katsomaan paikallista maaseutuelämää. Ihan omin nokkinensa Suomi poikien ei tarvinnut maalle lähteä, vaan päästiin tsekkiläisen ystävämme Janin matkaan, tarkoituksena käydä villisian pyynnissä ja muuten vain katsella minkälaista se maaseutu elämä on Tsekin maalla.

Suoritettuamme suhteellisen hitaan moottorimarssin tsekkiläisillä pikkuteillä (n.2,5h/130km), saavuimme "tukikohtaan", jona toimi joskus satavuotta sitten rakennettu maatila. Mutta mikäpäs oli saapua perille, kun portin takana tepasteli muutamia kalkkunoita ja kanoja sekä ovella oli vastastassa iloinen joukko ihmisiä. Ruoan tuoksu kantautui pihalle ja toivotti vieraat tervetulleiksi.
Maittavan perinteisen päivällisen jälkeen kävimme ihailemassa "takapihalla" sijaitsevaa aitausta, jossa käyskenteli melkein satapäinen lauma mufloneita ja kuusipeuroja.

Kuusipeuroja ruokailemassa

Kalkkunoita jolokottelemassa tilan pihalla

Illan hämärryttyä tai oikeastaan pimennyttyä, jännitys tulevasta alkoi hiipiä vatsanpohjillemme. Maastokamppeet niskaan ja matkaan. Suunnitelmana oli mennä pyytämään villisika, josta olimme kuulleet kaikenlaisia tarinoita. Tunnetusti kun Juho ja Vilho on mettällä "tuurit" ei ole kohillaan ja näin kävi myös tuona perjantai iltana, jolloin emme nähneet yhtikäs mitään. Ilta jatkui kuiten Janin perheen luona, jossa raatailtiin mukavia ja otettiin jokunen napanteri.

Lauantaina lähettiin käymään Hlinskossa tarkemmin sanottuna paikassa nimeltä "happy hill", jossa oli museoalue vanhoine puurakennuksineen, joissa todennäköisesti on juotu slipovitskaa jo 1600 luvulla. Esillä oli paljon vanhoja maatalouskoneita ja sahoja ym ym. Samassa paikassa oli myös jotkin aivan ihme karnevaalit, jonka tarkoituksena oli toivottaa kevät tervetulleeksi. Tunnelmasta saa paremmin selkoa, kun katsotte alla olevan video linkin.

http://www.youtube.com/watch?v=k9WsJAFrxEk

Vanha vesivoimalla toiminut saha 1600 luvun puolelta

Ukot karnevaaleissa

Lauantaina kävästiin katsomassa myös hieman kaupunki elämää paikassa nimeltä Pardupicky. Ohan se tosi, että kaupungit on pirun hienon näkösiä vanhoine rakennuksineen, mutta valitettavasti sinne linnojen väliin mahtuu paljon neuvosto ikuisia betonitaloja, jotka pilaavat vähän maisemaa. Kaupunki reissun jälkeen pojat pääsi taas syömään maukasta ankkaa ennen illan metästysreissua.

Pardybickysta

Ankkaa ja muuta maukasta

Viimisen illan metästys sessioon lähdettiin perjantaita toiveikkaampana, oltiinhan saatu päivällä mustat sotamaalaukset onnea toivottamaan. 19.30 kiivettiin taas tuttuun torniin odottelemaan, josko sieltä puskasta ilmestyisi jotakin mitä vois pyssyllä vähän paukauttaa. Lyhyen ajan odottelun jälkeen mettästä sitten ilmestyi makia 11 sian lauma, ja loppu onkin sitten jotakin ihan mahtavaa. Alla oleva video ja kuva kertoo loput!

http://www.youtube.com/watch?v=BoCszptlujY

35 kg sikaa ja vimosen päälle tyytyväiset ukot

Illalla olikin sitten juhlan aihetta onnistuneen metsästysreissun kunniaksi. Istuttiin iltaa ja makusteltiin paikallisia tuotoksia. Sunnuntai valkenikin sitten kylmänä ja lumisateisena. Oppaamme vei meidät lähiseudulle katsomaan villisikoja lähemmin. Aitauksesta löytyikin puolenkymmentä karvaturria, joita syötimme ja rapsuttelimme. Viimeisenä etappina oli kulku " tukikohdan" maittavan ruokapöydän kautta takaisin suureen cityyn.

Sikoja vissin molemmin puolin aitaa

Ei muutako kohti uusia seikkailuja.

Jussi ja Vilho


















   

Wien trip day 2

Haudihoii

Tässäpä muutamia tunnelmia ja kokemuksia toisen sakin jutskista jokka jäivät iloiseen Wieniin viettää toista päivää. Illasta avvain messiin hostellin pitäjältä ja uhkailut samaten et jos hillutte ni kytät voiaan kuttua ja se on satasia sakko et äläkääpä juoko. Toisena päivänä palloiltiin kylillä ja hankittiin metroon päivän lippu ja suunnattiin Schönbrunnin linnaan ku kuultiin et siellä ois jossain John Deere parkkeerattuna et voitais lievittää Kemikaali-Samin mahollista koti-ikävää.

Saapuminen linnan huudeille

Huhujen mukaan jontikka ois Gloriette-paviljongin lähellä, JP ottaa tuntumaa tuuliin.

Päällä ollaan...MISSÄ JONTIKKA!!!!??

Voittajan on helppo hymyillä=) Voinemme olla taas turvassa ettei yöllisiä kuristuksia tapahdu.

Laitoimma signeerauksen Tonavan ylittävälle sillalle:D

Ei siinä muuta tällä erää.
Serranon perheestä Sinoli Samuli ja Töötti Teemu kiittää. Over`n out.

Olen juonut viinii Wienissä, ostanut sirviölasit Vietnamista.

DHODIIIIII!!!!

Ranskalais-suomalais-puolalaisen delegaation virkistysreissu Wieniin saatiin eilen päätökseen. Hyvien yöunien jälkeen on jopa alustavasti toivuttu reissustaki. Kurkkukipu on ainaki allekirjottaneella tosin vielä tallella. Anyhow, oli mellevän nätti kaupunki se Wien, piti Sodankylänpojan pyöritellä silmiä usiaan eri otteeseen. Matka sinne taitettiin Student Agencyn busseilla. Ne on mukavia pikku matkantaittovälineitä: hinta on halapa, linkkarit on hienoja (nahkapenkit, usiammat eri telkkarit, joka paikalla musiikinkuunteluvälineet), ja matkassa on aina mukana oma pikku linja-autoemo. Hän sitte jakaa kahvia, kuulokkeita, kaljaa ym. mitä ikinä matkustajat voikaan tarvita. Kait se on semmonen 50-luvun suomityyli vielä tallella tai jotaki.

Wieniin saavuttiin perjantai-iltasella, jossa treffattiin aikasemmin päivällä lähetetty delegaation tiedusteluosasto. Perjantaina kierreltiin kaupunkia ja tsekkailtiin hostelli ja muita paikkoja. Hostelliyö makso 12 euroa, ja sen kyllä huomas mistä halpa hinta johtuu. Me nukuttiin Jykän ja Tytin kans sellasessa kivassa 30 hengen kolhoosimajotuksessa. Eli nukkua piti tyyliin puukko tyynyn alla toinen silmä auki. Sielä oli yöllä käyny porukka lamppujen kans tutkimassa meitä, että en sitte tiä :D Mut olipahan kuitenki kokemus sinänsä, vaikka ens kerralla taian nukkua mielummin vaikka puiston penkin alla. Perjantaina kerettiin käyä tutkimassa kemikaali-Juhon ja tönttö-Teemun kanssa Wienin yöelämää. Seki oli sangen mielenkiintonen reissu, tavattiin monia hienoja tyyppejä, saatiin suklaakakkua ja lauleskella koko baarille äänentoistolaitteiston välityksellä.

Juho ottaa sleebeniä pizzapaikassa heti kärkeen

Halutti luistelemaan, mutta maila ja kiekko jäi kotia. Nii ja luistimet kans.

Delegaatio pelaa jotaki lautapeliä

Kiusa se on pieniki kiusa. Aika yleisiä oli nuo KTM-merkkiset pyörät, joku Itävaltalainen muoti-ilmiö?

Lauantaina hengissäselvityn yön jälkeen lähettiin sitte paikalliseen luonnontieteelliseen museoon (or whateva), jossa oli kaikennäköstä mielenkiintosta nähtävää. Alkupäässä oli lähinnä kiviä ja fossiileja, loppupäässä suunnilleen kaikki maailman eläimet, kalat, linnut jne. Välillä oli tietysti muutaki kivaa nähtävää, kannattaa käyä tutustumassa jos tykkää kattoa Avaraa luontoa sunnuntairapuloissaan...

Rakkaat kämppikset Jyrgen ja Tytgen

Freesi-Sirviö hyvinnukutun yön jälkeen museon kahvilassa

Lempikaverini museosta

Siisti patsas Wienin keskustan liepeillä

JP:n oma paikka

Wienin reissu ei tosiaankaan ollu mikkään turha keissi. Hienon kaupungin lisäksi sain ostettua jotakin kauan kaipaamaani, nimittäin SIRVIÖLASIT! Ne ryökäleet teistä, jotka ei tiiä mitkä sirviölasit on, hävetkää. Suon kuitenkin ymmärrystä teille, ja selitän hieman. Sirviölasit ovat tulleet monelle metsäopiskelijalle tutuiksi kisahommissa, sekä monelle Rovaniemen seudulla asuvalle erään Sunnyn ratin takaa. Itse olen kateellisena metsästänyt samanlaisia kutakuinkin jokaselta Lapin huoltoasemalta, ja suurimmasta osaa Suomen muita huoltsikoita. Optikoilta olen jo menettänyt etsimishaluni. Yhestäkään kaupasta en myöskään niitä löytäny.

Sirviölasit ja Sirviö itte matkalla Joensuun kesäkisoihin

Huhujen mukaan joku suomalainen räppäri tykkää myös käyttää samantyylisiä laseja, mutta Sirviöllä nämät oli kyllä ekana. 

Vaa elähän kettään, lauantaina ku käveltiin Wienissä paikallisen torin läpi, niin jonku vietnamilaisen myyntikojustahan löyty SIRVIÖLASIT!!!! Siinä aikani ihasteltua alettiin sitte tinkahommiin vietkongin kans, koska lähtöhinta oli karmaisevat kymmenen euroa. Seittemään euroonkaan en tyytyny, vaan vastoin sydämeni tahtoa lähdin kävelemään kojusta poispäin. Vasta kuultuani maagiset sanat "FIVE EUROS, BUY BUY!!" käännyin kannoillani, ja raha sekä sirviölasit vaihtoivat omistajaa. Nyt mulla on sitte maailman tyylikkäimmät lasit, ja oon pikkusen tyytyväinen ukko! Kyllä näillä kelepaa katella Brnon katuja kevätauringon lämmittäessä valkoisia sankoja.

Ohan sitä tyyliä!

Että semmosta tällä kertaa täältä Tsekinmaalta. Palataan astialle jahka sirviölasit näkevät enemmän maisemia. Nähkää näkyjä, take care now, bye bye then!

-SamiH

Sangriabileitä ja mölkynmetsästystä

Ahoj!!

Kirjotusten tahti kiihtyy,  kuin myös laadun tason laskeminen! Kuten Vesber tuossa jo kertoki, niin käytiin eilen puolalaisten tykönä maistelemassa vähän vodkaa ja samalla nähtiin eka kerran espanjalaisten sangriapartyt. Olihan sielä taas melkonen kulttuurien sulatusuuni käynnissä ja meininki semmosta, ettei Suomeen osais vastaavaa kuvitella. Ideana on siis se, että keskiviikkoisin annetaan eräälle espanjalaiselle 50 korunaa (vähän reilu kaks euroa), ja hän käy sitte paikallisesta InterSparista ostamassa koko rahalla sangriatarvikkeita ja kuppeja. Illalla asuntolan kakkoskerroksen käytävälle viritellään kaiuttimet, läppäri ja parinkymmenen litran astia sangriaa. Ihmiset saa sitten juua sitä niin paljon ku jaksaa ja sangriaa tehään aina lisää. Douppii shittii!

Perussettiä

Innokas kaveri

Sangria-maljakko

Tänään lähettiin mettästämään mölkkyä Brnon lähiseuduilta. Keissi oli se, että ystävämme Simpan kaveri oli ollu Saksassa vaihdossa ja tehny vaihtoaikana saksalaisesta jalopuusta Leathermanilla oman mölkkypelin! Tyypeillä on siis joku kisa, että kuka pelaa mölkkyä suurimmassa määrässä eri Euroopan maiden pääkaupunkeja. Hieno meininki! Muttanii, vaihdon loppuessa kaveri oli ostanu isälleen auton Saksasta, ajanu Brno:hon ja kätkeny mölkyn eräälle ratapihalle odottamaan meitä. Me lähettiin sitten reissuun kartan, koordinaattien ja kätköpiirrustuksen kera. Mölkkypartio koostui Sinoli-Samulista, Simpasta, itsestäni, Nokista, Vesberistä sekä naapurinpojasta Vilhosta. Mölkky oli melko ankiannäkösellä seudulla jollaki hylätyllä ratapihalla ratapölkkypinon alla, ja mehän pojat löydettiin se! Nyt meillä on sitte mölkmäisen mahtava Mölkky pelattavaksi tulevaan kevääseen. MAHTAVAA!

Partion ensiaskeleet Dormitorylta

Nuot mie ammun sitten ens syksynä Vuotsossa

Kätkö lähenee

Itse maestro Simppa kätköllä tuore löytö edessään!

Oikeaoppinen mölkpaketti

Saksalainen jalopuumölkky

Mukana oli myös Mölkkyevästä!

Hieno paikka tää Brno (kuvanottopaikasta alle puoli kilometriä Brno:n suurimpaan ostoskeskukseen...)

Mölkynmetsästysreissu oli siis suuri menestys! Ehkäpä juuri sen innoittamana lähemmä huomena suomalais-ranskalais-puolalaisella delegaatiolla Wieniin viikonlopuksi paikkoja kattelemaan. Matkat maksaa jotain 15 euroa ja yöpyminen entiiämissä kympin. Äidin pikku poika lähtee muillemaille....

Ei tässä tämän kummempia, palaillaan taas astialle jahka astiaa ilmestyy

Nähkää näkyjä!

-SamiH