Elämää Bronttosauruksen varjossa

Howdydoody!

Olipa Kempan Duo kirjottanu asiallisen postauksen tempauksistaan maaseudulla! Käykää muuten Rovaniemen seudun asukkaat kattomassa Hirvaalaisen Willisika -orkesterin keikkoja, sielä on aina asiallinen Mettäpojillekki hyvin sopiva henki ja meno!

Jotta ihmisten onttoihin elämiin saataisiin taas täytettä, haluan avautua teille eräästä tapauksesta Dormitoryllamme. Asuntolan aulassa katsokaas päivystää 24/7 joku respan henkilö, joka tarkistaa kulkuluvat. Kulkulupa on lähinnä sellanen paperiläpyskä/ISIC(kortti) josta näkyy, että ko. henkilö todella asuu asuntolassa. Ilmeisesti vieraiden tuominen tänne aiheuttaa jonkunnäköisen paperispektaakkelin ja multilingvistisen kokemuksen, jossa on aivan sama puhutko suomea vai englantia vastapelaajalle. Paras vaihtoehto on tuua vieraat sisälle poikain kämpän keittiön ikkunan kautta (ainoa ikkuna, jossa ei ole kaltereita edessä). Anyhow,  eräs näistä respan henkilöistä on sitten kunnioitusta herättävä Bronttosaurus, siro ja hellä tsekkiläinen naishenkilö.

Tai sitten ei.

Bronttosaurusta on vaikea kuvailla, mutta kuvaakaan hänestä ei ole kukaan uskaltanu ottaa. Huhujen mukaan yks Serbialainen vaihtari yritti ottaa Bronttiksesta kuvaa, mutta häntä ei oo sen jälkeen löyetty. Bronttosaurusta kuvaa lienee parhaiten kolleegamme Sirviön kuvaus "Sehän näyttää ihan Jabba the Hutilta"! Siitä sitten voitta päätellä, jos ikkään ootte StarbaWarsseja kattonu. Minä taas luulen, että vuorovesi-ilmiö  ei johu Kuun, vaan Bronttiksen liikkeistä. Nomutta kuitenki, Bronttiksella on tapana olla lievästi tylynoloinen ihminen niin tutuille kuin tuntemattomillekkin. Sirviö tosin on sitä mieltä, että syvällä, erittäin syvällä siellä jossain sisimmässä on kuitenkin lempeä henkilö, joka oikeasti välittää meistä. Ja kyllähän se välittääki, ainaki meidän ihosta. Se nimittäin neuvo meitä käyttään Arielia pesuaineena paikallisen ydinjätepesuaineen sijasta, koska meillä suomalaisilla on kuulema niin hyvä iho. En sitten tiiä kuka tuon on kääntäny, koska sanaakaan englantia se ei ymmärrä. Onneksi Bronttis kuitenki puhuu sujuvasti tsekkiä meille, ikävä vaan että me puolestaan ei ymmärretä sitä. Jollaki ihmeen ilveellä ollaan kuitenki vielä selvitty kaikista arkiaskareista, eikä kukaan ole vielä kuollu. Yksi Bronttiksen lempeistä piirteistä kun on se, että kun häneltä hakee pesutuvan avaimen vuokralle kaheksi tunniksi, niin hän näyttää kellonaikaa milloin avain pitää palauttaa, ja sitten miimikoi niskojen katkaisemisen käsillä. Me ollaan päätelty, ettei se vaatteitten kuivaamistakaan sillä käsien kiertoliikkeellä tarkota. Mutta lempeä henkilö on silti kyseessä.



Bronttis morjestaa kaikkia blogin lukijoita!


Ollaan me silti Bronttikselta kerran kaunis hymykin saatu. Oltiin tulossa yöaikaan jostaki riennoista, ja tultiin dormitoryn tuulikaappiin näyttään korttia josko päästäs vaikka sisälle. Ikävä kyllä Bronttis sattu nukkumaan kopissaan suu ammollaan. Minä sitten pienen poikain kanssa käydyn keskustelutuokion jälkeen rohkeana poikana koputin ikkunaan ja HERÄTIN Bronttosauruksen. Vilpittömästi voin sanoa, että ikinä ei oo pelottanu niin paljon. Vaan eihän siinä kettään, Bronttis heräs ja kädet yhessä kumarteli ja vissiinki kiitteli meitä (tai sitte se hymyili Hannibal Lectermäisesti ja osotti, että haluaa halkasta minun kallon). Tästä kaikesta voimme vain päätellä, että kaikissa meissä, jopa esihistoriallisen pelottavissa Bronttosauruksissa, asuu pieni kaunisajatuksinen enkeli.

Jos teillä on jotaki kysyttävää Bronttiksesta, niin antakaahan paukkua. Epäilemättä kuitenkin Bronttis antaa vielä kirjoittamisen aihetta ilman kysymyksiäki, sen verta vekkulista veijarista on kyse. Siihen asti jatkamme pelonsekaista yhteiseloamme Bronttiksen varjossa (kirjaimellisesti).

Mitäpä tänne sitten muuta kuuluu? Arska paistaa, ja tyynellä kelillä tuntee jo hyvin auringon lämmön. Tuuli on kuitenki vielä varsin vilponen ja vaatetta pitää olla aina ulkona kunnolla. Koulussaki ollaan tällä viikolla käyty ja kursseja vaiheltu. Lähinnä ollaan vaihettu Metsänsuojelua käsittelevä kurssi johonki aivan muuhun, kuten esimerkiksi metsien virkistyskäyttöä käsittelevään kurssiin. Metsänsuojelun kurssia nääs opetti stereotypioiden kruunaamaton kuningas(tar): Pitkätukkanen mieshenkilö, joka oli lähteny tutkimaan viidakoita Vietnamiin, koska hän ei ollu halunnu mennä armeijaan. Noooh, onneksi meillä on vielä tämän viikon vapaus vaihella kursseja suuntaan jos toiseen. Sitäpaitsi sillä luonnonsuojelun kurssilla (5op) olis pitäny kirjottaa 10 sivun essee, joka työmäärältään vastaa noin kaikkia muita kursseja yhteensä. Laiskoja ei olla, mutta kurssi nyt vaan ei ollu sitä mitä me lähettiin täältä hakemaan...

Tälle illalle on sitte suunniteltu Suomen juomakulttuuria ja Puolan ruokakulttuuria esittelevät kestit. Suomiboijjaat ja -tytöt on ostanu paikallisesta InterSparista vähän viinaksia, väsänny fisuja, salmaria ynnämuuta vastaavaa, ja Puolan tyväret aiko tuua jotaki oman maansa perinteistä mättöä tarjolle. Taiamma vettää haalarit niskaan, Suomenlipun salkoon ja jakaa kaikille parasta suomalaista kulttuuria, nimittäin töskäämistä. In Töskääminen We Trust! Että ei tässä nyt tämän kummempia, jatkossa voinette odottaa kuvamateriaalia yllämainitusta häppeningistä, jorinoita Bronttiksesta sekä tietysti kirjoitusten laadun, mielenkiinnon, tason ja tarkoituksenmukaisuuden vääjäämätöntä laskua. Kiitos, ja anteeksi!

Ja jos tätä nyt äitin lisäksi joku muu lukkee, niin terveisiä ihan monikossa KAIKILLE! Take care now, bye bye then!

-Sami Eits.