Maaseutu matkailua parhaimmillaan

Haudi hoi!

Elikkäs! Aika se on aloittaa tämä blogin kirjoittaminen myös meikäläisten osalta. Toiset ovat kirjoitelleet jo tovin kaikenlaista mukavaa ja hauskaa olutpanimoista, luolista, linnoista ja sun muusta tähän asti koetusta.

Viime viikonloppuna porukan keskuudessa tapahtui jonkin näköinen kolmeen jakautuminen. Suurin osa porukasta pakkasi kalsarinsa kassiin ja matkasi Wienin tarkastelemaan paikallista baari elämää ja vissiin sen ulkopuoleistakin elämää. Muutaman Suomi pojan jäädessä vartioimaan kotoisaa bunkkeria suuntasimme Vilhon kanssa katsomaan paikallista maaseutuelämää. Ihan omin nokkinensa Suomi poikien ei tarvinnut maalle lähteä, vaan päästiin tsekkiläisen ystävämme Janin matkaan, tarkoituksena käydä villisian pyynnissä ja muuten vain katsella minkälaista se maaseutu elämä on Tsekin maalla.

Suoritettuamme suhteellisen hitaan moottorimarssin tsekkiläisillä pikkuteillä (n.2,5h/130km), saavuimme "tukikohtaan", jona toimi joskus satavuotta sitten rakennettu maatila. Mutta mikäpäs oli saapua perille, kun portin takana tepasteli muutamia kalkkunoita ja kanoja sekä ovella oli vastastassa iloinen joukko ihmisiä. Ruoan tuoksu kantautui pihalle ja toivotti vieraat tervetulleiksi.
Maittavan perinteisen päivällisen jälkeen kävimme ihailemassa "takapihalla" sijaitsevaa aitausta, jossa käyskenteli melkein satapäinen lauma mufloneita ja kuusipeuroja.

Kuusipeuroja ruokailemassa

Kalkkunoita jolokottelemassa tilan pihalla

Illan hämärryttyä tai oikeastaan pimennyttyä, jännitys tulevasta alkoi hiipiä vatsanpohjillemme. Maastokamppeet niskaan ja matkaan. Suunnitelmana oli mennä pyytämään villisika, josta olimme kuulleet kaikenlaisia tarinoita. Tunnetusti kun Juho ja Vilho on mettällä "tuurit" ei ole kohillaan ja näin kävi myös tuona perjantai iltana, jolloin emme nähneet yhtikäs mitään. Ilta jatkui kuiten Janin perheen luona, jossa raatailtiin mukavia ja otettiin jokunen napanteri.

Lauantaina lähettiin käymään Hlinskossa tarkemmin sanottuna paikassa nimeltä "happy hill", jossa oli museoalue vanhoine puurakennuksineen, joissa todennäköisesti on juotu slipovitskaa jo 1600 luvulla. Esillä oli paljon vanhoja maatalouskoneita ja sahoja ym ym. Samassa paikassa oli myös jotkin aivan ihme karnevaalit, jonka tarkoituksena oli toivottaa kevät tervetulleeksi. Tunnelmasta saa paremmin selkoa, kun katsotte alla olevan video linkin.

http://www.youtube.com/watch?v=k9WsJAFrxEk

Vanha vesivoimalla toiminut saha 1600 luvun puolelta

Ukot karnevaaleissa

Lauantaina kävästiin katsomassa myös hieman kaupunki elämää paikassa nimeltä Pardupicky. Ohan se tosi, että kaupungit on pirun hienon näkösiä vanhoine rakennuksineen, mutta valitettavasti sinne linnojen väliin mahtuu paljon neuvosto ikuisia betonitaloja, jotka pilaavat vähän maisemaa. Kaupunki reissun jälkeen pojat pääsi taas syömään maukasta ankkaa ennen illan metästysreissua.

Pardybickysta

Ankkaa ja muuta maukasta

Viimisen illan metästys sessioon lähdettiin perjantaita toiveikkaampana, oltiinhan saatu päivällä mustat sotamaalaukset onnea toivottamaan. 19.30 kiivettiin taas tuttuun torniin odottelemaan, josko sieltä puskasta ilmestyisi jotakin mitä vois pyssyllä vähän paukauttaa. Lyhyen ajan odottelun jälkeen mettästä sitten ilmestyi makia 11 sian lauma, ja loppu onkin sitten jotakin ihan mahtavaa. Alla oleva video ja kuva kertoo loput!

http://www.youtube.com/watch?v=BoCszptlujY

35 kg sikaa ja vimosen päälle tyytyväiset ukot

Illalla olikin sitten juhlan aihetta onnistuneen metsästysreissun kunniaksi. Istuttiin iltaa ja makusteltiin paikallisia tuotoksia. Sunnuntai valkenikin sitten kylmänä ja lumisateisena. Oppaamme vei meidät lähiseudulle katsomaan villisikoja lähemmin. Aitauksesta löytyikin puolenkymmentä karvaturria, joita syötimme ja rapsuttelimme. Viimeisenä etappina oli kulku " tukikohdan" maittavan ruokapöydän kautta takaisin suureen cityyn.

Sikoja vissin molemmin puolin aitaa

Ei muutako kohti uusia seikkailuja.

Jussi ja Vilho