sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Silitysrautaa ja jääkiekkoa

Dhodiiddo!

Palijon on pahanmakusta vettä virrannu Brnon vesijohtoverkossa sitten viime kirjotuksen. Paljon on myös tapahtunu, joten pittäähän nuita vähän purkaa tänne interwebin ihmeelliseen maailmaan. Muistaa sitten vanahoilla päivillä, että mitä tuli tehtyä sillon ku oli nuori ja....niin, nuori. Eli let's get down to business jnejne.

Ollaan tuon naapurinpojan, AKA Villen kans jo sen verta suuria starboja täälä Tsekinmaalla, että meillä oli tiistaina ensimmäinen fanitapaaninen. Eli siis kyseessä oli International Student Clubin järjestämä joku Social Event-tyyppinen keissi, jossa muutama vaihto-oppilas lähti maakuntaan johonki lukioon/yläasteelle (14-18 -vuotiaita oppilaita) tapaamaan nuorisoa ja puhumaan heille kieliä. Suomalaisia lähti siis kaks (All-Stars -taistelijapari) puhumaan niille englantia ja esittelemään suomalaisen nuoren elämää, meiän maata, harrastuksia, koulua jne. Mukana oli myös yks ranskalainen pelle puhumassa koulun ranskanopiskelijoille ranskaa ja esittelemässä omaa kulttuuriaan. Siitä ranskalaisesta voisin kirjotella vaikka tutkielman verran pas...pahoja juttuja. Tuskin koskaan oon yhtä ärsyttävää, hävytöntä, neitimäistä ja luotaantyöntävää ihmistä tavannu. Enempiä en jaksa alkaa sitä muistelemaan, mutta jotenki se selvensi mulle tosi paljon sitä, miksei ranskalaiset ole ikinä sotareissuillaan loistanu.

Mehän siis Villen kans leikittiin viis tuntia opettajaa/vierailevaa luennoitsijaa. Neljä tuntia puhuttiin oppilaitten kans niitänäitä ja esiteltiin meiän elämää susirajan tuolla puolen. Viimisellä tunnilla esiteltiin vähän Helsinkiä, koska osa porukasta on lähössä jollekki retkelle, jonka yhtenä kohteena on Hellsinki. Mehän oltiinki oikein hyviä kertomaan faktoja siitä paikasta, tai ainaki itte olin ku oon käyny sielä kahesti. Onneksi siinä jumalanhylkäämässä niemennokassa ei paljoa kerrottavaa olekkaan (tsih).

Reissu oli kaikin puolin erittäinki mukava. Keli oli niinku morsian (jälleen kerran semmonen mukava, kaunis, urheilullinen ja varakas) ja oppilaat oli vimosenpäälle mukavia. Net oli kyllä aidosti kiinnostuneita ja juttelivat oikein mielellään meiän kans. Yllätyttiin molemmat siitäki kuinka hyvää englantia ne puhuu. En tiiä pyöriikö täälä meiän ympärillä ihan vaan sattumalta englantia osaamatonta porukkaa vai mistä se johtuu, mutta sielä ne osas ja uskalsi puhua englantia tosi hyvin. Tuntien jäläkeen me lähettiin sitten kiertelemään sitä pikkukaupunkia (30 000 asukasta) niitten oppilaiden kans ja taas ne oli kyllä tosi hyvällä mielellä mukana. Esittelivät kaupunkia innoissaan ja kyselivät kaikenlaista. Tavallaan se oli mulle ja Villelle ihan normaali tilanne: Uus kaupunki, kaunis keli ja parinkymmenen hengen fanilauma seuraa perässä joka paikkaan. Nojooo eipä nyt liiotella, mukava ku ei turpaan saatu :D Nii ja saatiinhan me tästä reissusta vaivanpalkaksi vähän kaljaa. Lämmin ja tsekkostoliittohenkinen ele reissun järkkääjiltä!


Kaupungilla oli metsämiehen sydäntä lämmittävää toimintaa

Vilho ja Tsekin suurin (yhtenäinen) (neliskanttinen) aukio

Mitässitä sitte muuta. Tällä viikolla kelit on ollu just niinku se edellämainittu morsian, joten ulukona on kelevannu kuljailla. Lämmintä on ollu joka päivä ainaki lähelle, ellei yliki hellerajan. Dormitoryn pihalla on siis ollu jos jonkulaista kissanristiäistä ynnä muuta häppeninkiä. Vielä ku täällä oli tällä viikolla kansainväliset Forestry Versatility -skabat, nii johan on riittäny multikulttuurillista kokemusta niin klubilla ku klubin ulkopuolellaki. Kisoista lisää voit lukia Jyrin ja Tytin blogista, johon hieno kisakertomus on jo tullukki! http://laivaonlastattu.blogspot.com/


Vilhon kanssa shoppailuretkellä (ostimma BickMäcit), lämmintä "tarpeeksi"

Normi meininkiä pihalla, porukka grillaa ja juhlii pitkin viikkoa

Kisailija-Jyri

Niinku on varmaan jo jossain vaiheessa tullu esille, meikäläinen jakaa tämän kämpän tuon Tyrnävän suuren lupauksen perunanviljelylle - Samin kans. Paljoa en kehtaa meiän yhteiseloa koko kansalle avata, sillä nokka on vieläki kipiänä edellisestä "kanssakäymisestä". Nyt se sankari on kuitenki Budapestissa seikkailemassa, niin  voin kertoa jotaki ilman "välitöntä palautetta". Ei tämä yhteiselo silti niin hankalaa ole, Santtila on ehkä paras kämppis, minkä tälle reissulle olsin voinu toivoa. Siksi ehkä kirjotinki tänne lähtiessä asuntolahakemukseen "Would you prefer to live with somebody" kohtaan Santtilan nimen :D Sitä päivää se on tietenki kirvannu koko tämän kolme kuukautta. Se, että kämppiksenä on tuommonen Santtilan kaltanen otus, tuo monia hyviä puolia Tsekissä elämiseen. Siinä tulee samassa paketissa, helevetin hyvän jätkän lisäksi, semmonen eläintarhamainen vivahde. Monien päivieni virkistys on ollu seurata sen tekemisiä, vähän niinku eläintarhassa seurais apinoitten puuhastelua.

Kuluvalla viikolla pääsin todistamaan semmosta spektaakkelia, ku Tyrnävän perunakeisari SILITTI KAULUSPAIDAN! Tämä noin kaks tuntia kestäny operaatio sisälsi tunteiden laajan kirjon synkistä surun hetkistä pienten ilojen täyttämiin naurunkohtauksiin. Pikkusen ulkopuolista apua Sami sai Tytin naisellisesta näkemyksestä, sekä tietenki minun jatkuvasta ja ankarasta vinoilusta. Tästäkin huolimatta ollaan vielä kavereita, ainaki siihen asti ku se lukee tämän blogikirjotuksen. Onneksi son niin lutunen nallekarhu, ettei se vois olla mulle kovin kauaa vihanen. Vai oonkohan minä se nallekarhu?

Santtilan epätoivon hetket

Kauluspaidoista ihan muihin juttuihin. Torstaina täällä Brno:ssa alko Euro Hockey Tourin Tsekin turnaus, tuttavallisemmin Czech Hockey Games. Mehän lähettiin tietenki isolla poppoolla kattomaan miten Suomi ottaa Tsekiltä käkättimeen. Tunnelma oli täpötäydessä hallissa tosi hieno, ja meihin häviäjiin suhtauduttiin yllättävän hyvin. Lauantaina osa meistä kävi vielä kattomassa Tsekki-Venäjä -mittelön, sekä Suomi-Ruotsi -klassikon. Tsekkipelissä oli vielä torstaitakin hienompi tunnelma(?), mutta onneksi myös Suomen peliin riitti katsojia. Oli mukava huomata, että tsekkiläiset oli reilusti Suomen puolella, joten SUOMI-huutoja kuulu pitkin peliä. Toki myös hienossa urheiluhengessä SWEDENiäki huudeltiin. Mehän voitettiin peli 2-0, joten oman pääkopanki sisällä tunnelma oli loistava. Ihan vaan sivuhuomautuksena, että tämän kaupungin Suomimielisyys johtunee siittä, että Brnon omassa kiekkojoukkueessa HC Cometassa pelaa maalivahtina Suomen oma poika Sasu Hovi. Sasun nimi kuulu myös hienosti Suomen pelin aikana. Sangen hienoa toimintaa Kometan fanijoukoilta!


Kisaturakaiset!

Torstaina tupa täynnä

Monsteriauto toi hallin sisäänkäynnille tunnelman lisäksi kovaa musiikkia ja ilmasia energiajuomia

Lauantain lepposat lätkinnät

Torstaina oli myös eräänlainen vihreän kaljan päivä. Joku tsekkiläinen sen perimmäisen tarkotuksen mulle selittiki, mutten kyllä millään muista mistä kaikesta siinä oli kysymys. Homman nimi oli kuitenki se, että tämä paikallinen Starobrno-panimo panee tämän päivän kunniaksi vihreää olutta, jota sitten ympäri kaupunkia kuppiloissa tarjotaan. Itte aine oli kyllä ihan jännä näköstä, mutta makupolitiikassa tuli lähinnä mieleen suomalaiset panimotuotteiden helmet.

Kuvan ottaminen muistu mieleen vähän myöhässä...

Ens viikon lauantaina lähetäänki sitte kattomaan BratislaPaan Suomen ja Tanskan välistä MM-jääkiekkoa. Kyseessähän on myös vappuaatto, joten opiskelijalle mieluisa tapahtuma siitäki tod.näk. tulossa.

Kuluneen viikon kohokohtiin kuului myös eräs Suomesta saapunut paketti. Rakas åttåäitimme sekä muut opiskelijatoverit olivat lähettäneet avuttomille metsäopiskelijoille "Pelasta SuomiPoika" -paketin. Paketissa oli maamme makeisteollisuuden riemuvoittoja, sekä tietysti sydäntälämmittäneitä terveisiä monilta monituisilta kavereiltamme. Ilo oli ylimmillään ja kiherrellen porukka ootti kirjeitten käsiinsaamista, kun Vesa haki postista paketin. SUURKIITOS kaikille tähän osallistuneille, nyt me kyllä selevitään kotia asti! Ja jos ei selevitä, niin eipähän jää p*skanmaku suuhun tästä elämästä ;)

Kyllä taas jaksaa!

Nythän meillä on tätä reissua jälellä enää puolisentoista viikkoa. Meikäläisellä ja muutamalla muulla on puolentoista viikon päästä keskiviikkoiltana tiedossa siirtyminen Wienin lentokentälle, josta torstaina startataan matka Hellsinkiä kohen. Kummanjännästi aika on menny pirun nopiaa, ja tulee varmasti menemään tämän loppuajanki. Päällimmäisenä mielessä on kurssien loppuunsaattaminen ja tietenki kaikki muut käytännönhommat mitä kotialähtemiseen liittyy. Ei silti ainakaan vielä hetkauta tunteita suuntaan tai toiseen. Puoltoistaviikkoahan on pitkä aika, ja samahan son missä sitä senki viettää. Tai sen jälkeisen ajan. Lisää näistä lähtötunnelmista myöhemmin, kuten myös muutamasta muustaki asiasta.  Siihen asti:

Take Care Now, Bye Bye Then!

-Sami "Ei se iso-Sami vaan se pieni-Sami" Hoo

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Italian trippi

Iso Moikka! 

Näin lähti meikäläisenki blogineitsyys sitten!
  
Pyydän jo etukäteen anteeksi pitkäveteisestä matkakertomuksesta, mutta kaipa tänne mahtuu vielä semmoinenkin.

Elikkä homman nimi oli se, että lennettiin täältä Brnon kentältä Bergamoon pohjois-Italiaan. Matkakohteet olivat (Bergamo), Milano, Verona ja Venetsia. Lähtöpäivänä oli lauantai 26.3 ja sekalainen seurakunta lähti matkaan siinä iltapäivän paikkeilla. Tosiaan porukkaan kuului allekirjoittaneen lisäksi J-P, Vesa, Jyri ja Tytti, sekä ulkomaan vahvistuksista kaks Puolan neitoa ja yks Ranskatar. Itse asiassa koko matkan takana oli juurikin nämä ulkomaiset superaivot ja internetin hakukoneiden kesyttäjät, joille matkan suunnittelut ja valmistelut olivat arkipäivää. Meitä suomalaisia vietiin ku pässiä narussa, eli itte ei tarvinnut ku nauttia matkasta ja maisemista. Perille päästiin ihan näppärästi ja vieläpä ennätysajassa.

Bergamossa hypättiin terminaalista linkkuun ja matkaan tuli yllättävän paljon mutkia, johtuen poliisien sulkemista kaduista. No päästiin pois linkasta ja läksittiin muka junalippuja touhuamaan. Nii yhtäkkiä rupes tajuton jytke ja hulabaloo kuulumaan keskellä kaupunkia! Nii sielähän oli sitten jotku paikalliset kevät tsembalot päällänsä. Ja lössiä oli varmasti enemmän ko mitä kaupunkiin ois normaalisti ees mahtunu. Porukka siellä kuunteli ja jammaili teknojytää jota luukutettiin numikat kaakossa liikkuvista täsmäbeisboostereista, eli lava-autoista joissa oli jenkkavehkeet lavalla ja jokaisessa oma dj, autoja oli usiampi peräkkäin. Siinä hengattiin sitten vähän aikaa mallin vuoksi ja muutama meistä heitti myös suomalaiset muuvit sinne sekaan.  Siitä otettiin juna Milanoon.

Kevät tsembalot
Milanon pääjuna-asemalla tuli sitten jo toinen –suuaukimöllötys kohtaus omalta osaltani. Asema oli kai tehty samaan kuumaan ko kaikki muutki kaupungin jäätävän isot kirkot ja katedraalit. Nojo löyvettiin sitten hostelli, jonka varauksen kans oli pientä epäselvyyttä, johtuen hostellin typeristä nettisivuista ja itse hostellin pitäjäkin tuntui olevan hieman taimenissa, ainaki naurusta päätellen. Päästiin kuitenki kämppään ilman suurempia onkelmia ja kellahettiin kylijelleen.


27.3 Toinen päivä Milanossa.

Lähettiin kattelemaan kirkonkylille vähän katumaisemia ja keskustan isoa kirkkoa. Kirkkossa oli justiin jotku messut menossa. Siellä istui sakkia kirkon penkkipaikoilla ja harmaat turistimassat kiersivät reunamilla seisomapaikoilla. Pääesiintyjänä paikalla oli Pappi, joka heilutteli suitsuketta. Esitys oli suht pitkäveteinen, joten lähdimme pois. Paikka sinänsä oli hyvin majesteettinen ja hyvin yksityiskohtaisesti rakennettu, loppupeleissä hyvin jännä paikka. Sen jäläkeen lähettiin käymään Paikan katolla, johon pääsi kierreportaita. Katolle päästiin ja kuvia otettiin hullun tavalla. Muutama muukin Suomalainen turisti kuului katolla keikkuvan, mikä osaltaan myös hämmästytti. Kerranki ku kuuli suomenkieltä niin totta helkkarissa jäin siihen sitten hollipaikoille muka maisemia kattomaan, ja kuuntelemaan, josko ne vaikka haukkuisivat suomeksi muita kirkon katon käyttäjiä, tai jotain muuta yhtä rumaa, mutta ei. Ne oli vain ihan rehellisiä tusinaturisteja, jotka vain silmäilivät maisemia. Ei siinä sitten..

Duomo di Milano
Jylhää kirkkomaisemaa
Kirkon katolla
Lähettiin pois kirkon katolta ja suuntasimme jalkamme kohti jonkinmoista puistoa, jonka sisäänkäyntiä edelsi taas monumentaalinen rakennus, joka siis oli paikallinen keskiaikainen citylinna, ja jollainen on täällä Euroopassa näköjään joka kaupungissa pakollista olla. Mutta sitten tuli itse puisto.. Paikka jossa jo linnaneidot ilkosillaan kirmasivat hiukset tuulessa hulmuten, ja jossa he elivät hymyillen läpi elämänsä, jossa joissa virtasi maito ja lampaat elelivät susien kanssa rauhallisna rintarinnan. Paikka, jonka näimme kolean alkukesän harmaana maisemana, jossa siivoojille ei nähtävästi maksettu tarpeeksi palkkaa, ja jossa raiskatut puut huusivat kadonneita lehtiänsä takaisin oksilleen, kylmän tuulen yhä kovemmin niitä riepottaen ympäriinsä..

Citylinna
Puistoa
Nojoo.. saattaa olla että en osaa kuvailla maisemia ihan oikein mutta paikka oli siis ihan jees.. kelit oli kohillaan ja ruohoki oli justiin alkanut vihertämään, kuten monet puiston hienot puutkin. Otettiin siinä pieni ruokatauko, jonka jälkeen jakauduttiin kahteen ryhmään. Osa orkesterista lähti meijän kömmättiä kohti ja osa halus lähtiä kattomaan paikallista stadionia. Stadion kyllä löydettiin ja myös jonkinlainen jalkapallomuseokin, mutta siitä lystistä olis pitäny maksaa rahaa, joten suuntasimme myös sinne hostellille. Käytiin myös tsekkaamassa joku laukkarata, jossa oli nätti hevospatsas.
 
Jyri ja humma

Hostellilla odotti meitä sitten valmis ruoka, minkä ystävämme olivat loihtineet. Ruoka oli suussa sulavaa ja sen jälkeen lyötiin korttia ja otettiin vähän oluentapaista. Illan suussa päätimme lähteä yönselekään vähän kattelemaan cityä. Jengi jakaantui taasen kahtia, ja Jyri ja Tytti jäivät hostellille nukkuman kiltisti ja neitseellisesti. Me muut sen sijaan lähettiin patikoimaan kylille ja matkassa oli ihan oikea aarrekarttakin, tämä siksi koska joku tyyppi oli piirtänyt rukseja muutamien hyvien kuppiloiden kohdalle.

No päästiin sitten pubille, jossa huomattiin, että juomien hinnat oli meleko suolaset. Päätettiin kuiten tilata yhet ko sielä asti kerran oltiin, ettei ihan kuivin suinkaan lähdettäisi patikkaa jatkamaan. No ei niinkään. Meillä oli oikein mukava rupatella siinä niitä näitä ja naurun tirskahteluakin välistä kuului. Siitä lähdettyämme meidän Vesa-veikko kaatoi vielä illan muistoksi oman kalliin juomansa housuilleni.. Asia saatiin kuitenkin sovittua ilman nokkahommia ja Ilta oli loppujen lopuksi oikeinkin hieno ja mieleenpainuva.


28.3 Verona.

Seuraavana aamuna junailimme itsemme Veronaan, joka siis on tunnettu Romeosta ja Juuliasta. Tässä kaupungissa Vesalla oli suunnitelma, eli löytää henkilö, jolle hän voisi antaa kauniin ruusukukkasen, minkä hän oli tuonut Milanosta asti. Ilmassa oli suuren romantiikan tuntua. Tuttuun tapaan delegaatio jakautui taas kahteen osaan. Vesa lähti etsimään itselleen Juuliaa ja otti JP:n mukaan puhemieheksi. Näiden sankareiden tarinasta on hyvin vähän faktatietoja olemassa, mutta kerron oman osani tarinasta.

Romeo
Veronan jokimaisemaa

Erottuamme meidän delegaation puolisko läksi sen kuuluisan Julian parvekkeen alle ja sieltä näpättiin pakolliset kuvat. Paikalla oli myös kiinalaisia turisteja sen verta paljon, että kainalooni asti ulottuvien kiinalaisten päiden meri jatkui silmin kantamattomiin. Siitä suunnistettiin kattelemaan lisää maisemia ja kiipesimme jonkun kukkulan päällekin. Kukkula tosin oli kokonaan rakennettu täyteen joskus vanhaan aikaan, ja rappeutuneita, muinaisen loiston raunioita, joita peitti enää vain vaitonainen sammalmatto, ajelehti ohitsemme, kun kuljimme loputtomalta tuntuvaa porrassokkeloa ylöspäin. Päästiin lopussa ylös ja maisema-, eli hollipaikoille. Ja kamerat kävivät taas kuumina.

Jokimaisemaa kukkulalta käsin

Siitä lasketeltiin takaisin keskustorin suuntaan ja matkalla tapasimme JP:n ja Vesan, hieman nuupahtanut ruusu yhä kädessään. Söimme pitsat ABBA- soittoravintolassa, jonka jälkeen osasto jakautui taasen. Jyri ja Tytti läksivät ostoksille ja loput meistä lähti tsekkaamaan paikallista ”pakollista” linnaa, sekä linnan liepeillä sijaitsevaa, Juhlamokan hartaudella tehtyä siltaa.  No siitä sitten suorittiin juna-asemalle ja pienen lähtöpaniikin jälkeen päästiin matkaan. Kaunis Verona jäi taakse ja suuntana oli reissun päänähtävyys, eli The Venetsia. 

Silta

29.3 Venetsia 

Venetsia oli todellakin reissun määränpää eikä suotta, sillä tuo kaupunki valloitti kenet tahansa päästä varpaisiin. Melko piakkoin löydettiin hostelli, purettiin kamat ja lähettiin tsekkaamaan Venetsian yö. Mukaan otettiin vähän viintä ja hyvää mieltä. Hämärä oli jo laskeutunut ja vettä sateli tihkutellen. Hetken kuluttua löydettiin pääjoen rantaan ja jostain syystä Delegaatio hajaantui, joten istahettiin kiireemmäksi aikaa pienen pöydän ääreen toverini JP:n kanssa, jossa kaivoimme viinipullon ja pari mottia sateiselle pöydälle. Läheisestä ravintolasta kuului myös heleää pianonsoittoa kadulle. Siinä istuskellessamme aika tuntui pysähtyvän ja se hetki, yhdistettynä sateisen Venetsian lumoaviin maisemiin, vaimeaan pianonsoittoon ja viinin makusteluun teki reissusta vähintäänkin kokemisen arvoisen. Puhua pöydässä ei tarvinnut, koska tunnelma puhui molempien puolesta. Seurueen kokoontumisen jälkeen läksittiin takaisin majataloon näkemään unia Venetsian yöstä.
Venetsiaa
Ryhmärämä
 
 30.3 Yöpyminen lentokentällä

Lähtöpäivänä kierrettiin lisää Venetsian hienoja kanaalimaisemia ja kapeita kujia, sekä otettiin myös vähän viintä siihen kylykeen. Kaiken kaikkiaan Venetsia jätti mahtavan fiiliksen ja pienen kaipuun takasin. Bergamon junan saapuessa porukka oli jo hiukan uupunutta ja seuraava etappi oli siis Bergamon lentokenttä, jossa oli tarkoitus yöpyä. Lentokentälle päästyämme teimme itsellemme jonkin asteisen barrikadin, tuttavallisemmin -slotin (laus. -schlotin) odotussalin lattialle, jossa kukin voisi lepuuttaa väsyneitä jäseniään. Valtasimme myös kuvassa näkyvän tuolin.


Yö meni suht hitaasti ja harhaluulot mahdollisista tavaravarkaista kasvoi yön mittaan yhä enemmän. Paikalla pyöri myös ihan oikeitakin varkaita, nimittäin lapsivarkaita, joita johti pyylevä naisihminen ravintolan tuolilta käsin.. Käsittämätöntä hommaa. Muutama seurueen jäsenistä vielä sairastui kentällä, mutta onneksi yöstä selvittiin hengissä. Aamulla hyppäsimme koneeseen ja jätimme Italialle hyvästit. Matkaan lähti myös rutkasti unohtumattomia kokemuksia, hyvä mieli ja kamerat kylläisinä kuvista.


PS. Vesan ruusu jäi Venetsian hostelliin odottamaan Juuliaa.

Ei muutako heisulivei!
T: Jiiäs

Makkaranpaistoa Tsekinmaalla

DHODDIIIII BOIJJAAAAT!


Ja tytöt. Taas on tovi vierähtäny viime kirjotuksesta, ei kerenny edes kissaa sanomaan saati luotia väistämään. Puoliakhan en varmaan muista tapahtuneista asioista, mutta jotaki on silti mielenpäällä. Samahan niitä on näin lauantai-iltana kirjotella ku BumtsiBumiakaan ei ennään tule! Se oli kyllä Seppo Hovin kulta-aikaa heti Tenavatähtihommien jäläkeen, ihan reilusti. Mikä se toisen kaverin nimi ees oli? Oli silläki ihan hyviä juttuja. Paras episodi oli ehottomasti se ku vieraina oli Jope Ruonansuu ja joitaki muita koomikkoja. Ne oli ystävät hyvät aikoja ne!

Jaa lääkkeet. Tosiaan. Kouluahan me ollaan täälä sivumennen käyty ja tehty Suomeen päin kaikenlaisia hommia. Arkielämää 'n all that bullshit. Kattelin tuosta kännykällä ottamiani kuvia ja muutampia pikkukeissejä meillä on tässä ollu. Eräs sateinen päivä lähettiin kaupungilla käymään rakkaan kämppiksen (Santtila) ja naapurinpojan (Vilho) kans. Sateen yllättäessä hyökättiin ratikkapysäkiltä lähimpään ravintolaan syömään. Pojat otti jokku perussetit, minä aloin sooloileen. Paras ilo on vahingonilo, siinä ei oo tippaakaan kateutta. Alla siis kuva meikäläisen n. viiden euron ruokasetistä, samalla ku pojat söi jotaki kämästä spagettisettiä.


Kermaperunoita kanajudanssilla. 

Ohan meillä nuita ekskursioitaki ollu. Yks päivä käytiin jonku hipin ja hänen kätyrinsä kans kattelemassa Brnon urbaaneja metsiä. Hipin mielestä kaupungin kaunein paikka muistutti suomalaisen silmään kaatopaikkaa. Ei siitä sen enempää. Samalla reissulla töskättiin ittemme johonki vanhalle louhokselle, missä paikalliset oli toteuttanu taiteellisia näkemyksiään kiviryökkiöitten muodossa. Aateltiin joku kaunis päivä käyvä purkamassa ne ja kirjottaa tilalle jotaki tosi suomalaista.




Käytiin myös yks päivä ajamassa kartingia, ku Töötti (Teemu) sattu tietään jonku paikan meiän vakiruokapaikan vieressä. Tämä kartingipaikka sijottu jonku Neuvostoaikasen jalakapallostadionin viereen. Lievää käytön puutetta oli havaittavissa mm. portaissa,


Missä trimmeri?

Erhäisempänä päivänä katteltiin säätietoja mittarista, ja hoksattiin, että piruvie sehän näyttää +25. Illaksi siis kehiteltiin rillailuhommia dormitoryn pihalle. Myöhästyttiin tosin sen verran, että keli koleni rohki reilusti ja tuulemaanki alako. Hauskaa kuitenki oli ja mukava oli avata kesäkausi rillailemalla

Rakas kämppis kala-aterian äärellä. Jesse tarvi kaks kalaa ja viis leipää koko sakin ruokkimiseen, Santtilalle riitti yks.


Jokakuukautinen proseduurihan täällä on vuodevaatteiden vaihto tuossa naapurirakennuksen alakerrassa. Jokanen taaplaa tyylillään, sanovat, mutta tuolla minun kämppiksellä on kyllä vissiin joku perityrnäväläinen pussilakananvaihtotyyli verissä. Meikäläinen torkahti koneen ääreen ja herätessä vieressä oli tuommonen nävöstys. Bokserinvaihtohommiinhan siinä joutu.

On se isäntä.

Methän tosin käytiin Sinolin (Samuli) kans valmistelemassa makkaranpaistoreissua meijän game managementin opettajan kans viime viikon perjantaina. Siinä ohessa käveltiin mukavat pienet aamureippailut ja sattu okulaariin joku yliopiston mettästysheadquartterssi, tai vastaava. Ihan näpsäkkä kämppä se kuiten oli





Kirkkaimpina tapahtumina mielessä on kuitenki ranskalaisen ystävättäremme Kmin synttärit keskiviikkona, ja torstainen makkaranpaistoreissu tuonne "takamettiin". Ensimmäisenä mainittu vietettiin paikallisessa keskiaikasessa baarissa. Osa meistä on käyny sielä aikasemminki, mutta itelle tämä oli eka kerta. Ja voi juma mikä kerta oliki! Paikka oli tosiaan aivan mahtava, pihalla oli sisäänheittäjä heilumassa keskiaikaset kuteet yllä, ja sisällä kaikilla työntekijöillä oli jotku keskiaikaset vermerit päällä. Valaistus tuli lähes vain ja ainoastaan seinillä olevista live-kynttilöistä, eli just niistä mikkä polttaa joulusin verhot, pöydät, sohvat ja palomestarin hermot.

Samassa kapakassa kuluki ympäriinsä pari jannua, jokka oli sielä pelkästään näyttelemässä keskiaikasta ritaria/jotaki muuta hemmoa. Ukot heilu tuopin kans ja töskäsivät menemään täysillä. Välillä saattovat tapella kirveitten ja miekkojen kans, ja välillä haukkuvat meitä muutenvaan. Sittehän ne tosiaan otti meiän Vesasta kopin, ja rankasivat tätä muistaakseni siitä syystä, ku ei puhuttu kahteenkymmeneen viiteen ensimmäiseen sanaan sitä kieltä, mitä hänen kuninkaansa puhuu. Synttärisankari sai siis läpsiä piiskalla Vesaa takamukseen, kakskytviis kertaa. Jos ukko ei iskusta päästäny ääntäkään, sitä ei laskettu. Meininki oli sanoinkuvailemattoman hienoa! Ruuat oli myös hyviä, joten "paketti" oli kasassa. Täytyy kyllä suositella paikkaa kaikille, mikäli joskus näille sensseille eksyttä.


Juhlat alako Finlandiapullon ynnä muitten lahjojen ojentamisella

Medieval meininkiä!

Viihdyttäjät

Vartijat pidättelemässä rangaistavaa

Vahingonilo ON paras ilo.

Puolalaisten lahja päivänsankarille. Ikävä kyllä yks näistä näyttelijätöskääjistä heitti synttärisoihdun kakun päälle siihen malliin, että kulhoon palo reikä. Ei reissua iliman tonnin, tai ainaki satasen vahinkoa.

Asiallista

Muutamia eri kuppikokoja. Anteeksi :---D

Koko ruokailu juomineen tippeineen ohjelmineen päivineen oli kymmenen euron luokkaa. Samalla tutustuttiin yhteen käänteismetsäläis-suomalaiseen, eli täällä vaihdossa olevaan musiikinopiskelijaan. Oli mukava jutella taas Suomia jonku semmosen kans, jota ei joka päivä näekkään täälä A-rakennuksen metsäkommuunissa.

Torstaina oli tosiaan vuorossa makkaranpaistoreissu mettään, joka onnistu game managementin opettajien ystävällisellä avustuksella. Kyseessä oli joku valtion päiväkoti-ikästen lasten koulutuspaikka, johon sisälty mökkiä, tulipaikkaa, mettäpolokua ynnä muuta vastaava. Siirtyminen tulipaikalle suoritettiin suurkaupunkimaisesti bussilla, loppumatka kävellen. Mukana menossa oli suurin osa suomalaisista, ulkosuomalainen vahvistus, pari ranskalaista ja puolatar. Olihan se pojat makia päästä pitkästä aikaa vuolemaan kiehisiä ja paistelemaan kyrsää komian kuusimettän siimekseen! Sitä jos jotaki täällä metropolissa metsäpoika kaipaa harva se päivä.

Meininki oli mukavaa ja ilta kulu rattosasti päivän muuttuessa illaksi. Hiukan kärsimättömyyttä kuitenki ilmeni osassa makkaranpaistajia, ku matkanjärjestäjien/opettajan logistisen puolen hallintaan ei täysin luotettu. Hommathan meni lopulta enemmän ku nappiin. Saatiin opettajaltamme kyyti lähimpään kylään bussipysäkille, ja viiminen osasto (kuski+viis ihmistä hytässä, yks puolalainen takakontissa) saatiin linkkupysäkille reilusti ennen bussin saapumista (reilusti on tässä tapauksessa n. puoli minuuttia). Vähäsen tosin hirvitti istua sen ruosteisen, autoksikin joskus virheellisesti kutsutun Renaultin kyytissä, ku mutkaa lähestyttiin kolmenumeroisia lukuja ja istuimena toimi Santtila, niskatukena Rellun sisäkattovalo. Hengissä kuiten selevittiin siitäki.


Allekirjottanut polttopuita tekemässä (kuva lavastettu, Projektipäällikön toimenkuvaan ei kuulu ruumiillinen työ)


Synttärilahjan nauttimista. Jaettu ilo on paras ilo.


Tulipaikan vieressä ollu "opetusmökki"

Sinoli kuuli metsän kutsun. 



Eihän siinä kettään. Tämmöstä tääläpäin tällä erää. Ens viikolla lähetään Vilhon kans käymään maakunnassa jossaki lukiossa puhumassa englantia paikallisille oppilaille. Joku International Student Clubin järjestämä homma, johon heikolla hetkellä suostuttiin mukaan. Kuka prkl siihen suostutteli? Ja millon? No eihän siinä, saattaa olla hyväki keissi. Torstaina lähetään sitte kattelemaan Euro Hockey Tourin Czech Gamesin ottelua Suomi vastaan Tsekki. Lauantaina ainaki itte henk.koht. käyn kattomassa Suomen ja Ruotsin sekä Venäjän ja Tsekin väliset pelit. Sata tonnia tilille, ja luppaan pistää Kukkosen aamupuuroon vähän relaksanttia sulkijalihakseen. Saatettas jopa voittaa...

Nojoo ei siinä, kattelhan taas ja ihimetellään.

Take care now, bye bye then!
-SamiHoo

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Alpit road trip+Saksan reissu

SAKSA - BAVARIA (FREISING - MUNICH)

Elikkäs.. Ku suunnittelin lähtöä Sloveniasta miulle ehotettiin pientä road trippiä Alppien läpi niin sanotulla Gypsy Wagonilla. Vanha Volkswagen asunto/pakettiauto viritelmä, jonka Saksalainen ystävämme Nils oli hankkinu just ennen Sloveniaan lähtöä. 
Gypsy wagon
Gypsy wagon kattelee auringon nousua
Getting to know the gypsy life...

Miul ei ollu mitään junalippua ostettuna joten hyppäsin sitten ukkojen kyytiin ja suunnattiin kohti Saksaa, jossa sällit tulee esittelemään niitte kotikylää, maastoja, Bavarian kulttuuria sekä sen pääkaupunkia Munichia. Reissu alko mukavasti ku öljytankin korkki tipahti moottorin alle käsien ulottumattomiin. Siinä sitten ruuvailtiin pohjapanssaria irti ja hankittiin reissun ensimmäiset öljytahrat. Muutaman dönnerwetterin ja scheissen jälkeen suunnattiin baanalle! Eikä aikaakaan kun muutaman kilometrin jälkeen takaloosin pojat kävi väittää että pelkääjän penkin alta tupruaa savua. Asia oli syytä tarkistaa ja auto pysäytettiin autobahnin laitaan (jossa poppoo ajo melkosen lujasti). Saksalainen päättäväisyys kunniaan! Pojat repäs takataskusta keltset liivit päälle ja muutama sekunti kun yks oli jo kipittämässä varotuskolmion kanssa varottamaan kanssakulkijoita. Suomalaisena no-can-doona tyydyin ottamaan valokuvia. Tästä tieten kuski ei tykänny.. Matka saatiin kuiten jatkumaan ja loppumatka sujui leppoisasti.

Niels fiksaa Gypsy Wagonia
Reissu itessään meni äkkiänopeasti maisemia katellessa ja hyvää musiikkia kuunnellessa.


Alppimaisemat
Siellä ne pojatki on käyny..
Sit käytiiin tutustumassa johonki ihme ydinfyysikko/kvanttifysiikka-opiskelijoiden yliopistoon, jossa oli aivan uskomaton putkiliukumäkiviritelmähässäkkä. Ne väitti et se oli alunperin tarkotettu johonki matemaattiseen tutkimukseen. Bollocks! Laiskat nörtit voi laskee suoraan tunneilta kahvilan eteen juomaan colaa yms.
Yliopiston liukumäki
Pakko sitä oli kokeilla..
Freisingissä majotuin Nielsin ja sen tyttöystävän Steffin kämppään, joka sijaitsi n. 20km Freisingin keskustasta keskellä maalaismaisemaa. Niil oli mukava pikku maatalon yläkerta vuokrattuna ja pihalla oma puutarha ja peltomaa kotikasviksia varten. Valitettavasti siitä ei oo kuvia..

Ekana iltana tehtiin pien yllätysvisiitti yhen Jennyn tupareihin, joka oli kans ollu samalla Korean reissulla viime kesänä. Siellä tapasin muita saksalaisia kolleegoja, joista osa oli niin ikään jo tuttuja. Hienot pirskeet silleen.. parveke oli kahen huoneen levynen ja se oli täynnä täysiä kaljakoreja. Ruoka oli huippuhyvää ja tunnelma mukavan kansainvälinen.
"Maailman vanhin panimo"
Freisingin läpi virtaava kanava
City centrum
Ulkoapäin vaatimato, sisältä pramea. Freisingin kirkko.
Seuraavana päivänä otettiin pyörät ja käytiin Jakobin kanssa tutustumassa Bavarian maalaismaisemaan. Freising on silleen hienolla paikalla että maasto on sekä kukkulaista että täys flättiä suomaata. Iltapäivästä sunnattiin takaisin kohti Freisingiä ja käytiin tutustumassa itse kylään. Päänähtävyydet lienee "maailman vanhin panimo" ja komee kirkko. Itse Freising on myös tosi komee kaupunki. Voisin asua.. 
Steffin tyttösyklit alla
Maalaismaisemaa
Krungsbergin pikkukylää mankelista katsottuna


Käytiin myös tutustumassa paikalliseen Yliopistoon ja muutamaan kokeelliseen metsäpalstaan. Normaalisti porukka joi kaljaa välitunnilla.

Saksalaiset metsäopiskelijat rentoutuvat luentojen välissä.
Seuraavana päivänä vierailtii Münchenissä, joka on Bavarian pääkaupunki. Siellä ei niin kiinnostanut kierrellä itse keskustaa mut mentiin sen sijaan "euroopan suurimpaan puistoon" käppäilee ja siellähän nähtiin kaikenlaista. Puiston jälkeen vähän janotti nii mentiin sitten ns. Bierkarteniin eli käännettynä kaljapuisto. Siellä syötiin myös teeveestä tuttuja Pretzneitä ja juotiin maukasta hiivaolutta. :)

München
Englantilaisessa puistossa oli kesä kurlingin pappaliiga käynnissä. Yritin kysellä josko pääsis mukaan mut oli sen verran ammatiporukkaa et oisin ollu vaa tiellä.
tää meni suoraan nänniin..
Bierkartenia silmän kantamattomiin
Prezen ja normi olut
Reissu kulminoitu Munichin kuuluisimpaan (kenties ainoaan) jäätelöbaariin, josta sai ihme sekotuksia. Itse vedin sitruuna-basilika jätskin. :P

Ehkä ainut jäätelöbaari Munichissä. Jono takaa laadun.
Munchenistä löydettiin myös överi ihmeellinen urbaaniharrastus. Jokisurffaus. Muutamia vuosia sitten pieni porukka keksi että munchenin reippaasti virtaavassa joessa voi surffata. Tämän kaupunki tietenkin kielsi sillä kyseinen harrastus on erittäin vaarallista. Syvyyttä on vain reilu metri ja leveyttä n. 20m. Nyt se on sallittua ku porukka tekee sitä kuitenki. Rento meininki!


Ennen lähtöä suunniteltiin vielä Jakobin kanssa hulluja IFSA ideoita ja toista road trippiä Köpikseen, jossa tavattaan Tanskan kolleegat. Sinne lähen ens perjantaina.
Freisingin poppoo freimissä.



Aufidershen!