Silitysrautaa ja jääkiekkoa

Dhodiiddo!

Palijon on pahanmakusta vettä virrannu Brnon vesijohtoverkossa sitten viime kirjotuksen. Paljon on myös tapahtunu, joten pittäähän nuita vähän purkaa tänne interwebin ihmeelliseen maailmaan. Muistaa sitten vanahoilla päivillä, että mitä tuli tehtyä sillon ku oli nuori ja....niin, nuori. Eli let's get down to business jnejne.

Ollaan tuon naapurinpojan, AKA Villen kans jo sen verta suuria starboja täälä Tsekinmaalla, että meillä oli tiistaina ensimmäinen fanitapaaninen. Eli siis kyseessä oli International Student Clubin järjestämä joku Social Event-tyyppinen keissi, jossa muutama vaihto-oppilas lähti maakuntaan johonki lukioon/yläasteelle (14-18 -vuotiaita oppilaita) tapaamaan nuorisoa ja puhumaan heille kieliä. Suomalaisia lähti siis kaks (All-Stars -taistelijapari) puhumaan niille englantia ja esittelemään suomalaisen nuoren elämää, meiän maata, harrastuksia, koulua jne. Mukana oli myös yks ranskalainen pelle puhumassa koulun ranskanopiskelijoille ranskaa ja esittelemässä omaa kulttuuriaan. Siitä ranskalaisesta voisin kirjotella vaikka tutkielman verran pas...pahoja juttuja. Tuskin koskaan oon yhtä ärsyttävää, hävytöntä, neitimäistä ja luotaantyöntävää ihmistä tavannu. Enempiä en jaksa alkaa sitä muistelemaan, mutta jotenki se selvensi mulle tosi paljon sitä, miksei ranskalaiset ole ikinä sotareissuillaan loistanu.

Mehän siis Villen kans leikittiin viis tuntia opettajaa/vierailevaa luennoitsijaa. Neljä tuntia puhuttiin oppilaitten kans niitänäitä ja esiteltiin meiän elämää susirajan tuolla puolen. Viimisellä tunnilla esiteltiin vähän Helsinkiä, koska osa porukasta on lähössä jollekki retkelle, jonka yhtenä kohteena on Hellsinki. Mehän oltiinki oikein hyviä kertomaan faktoja siitä paikasta, tai ainaki itte olin ku oon käyny sielä kahesti. Onneksi siinä jumalanhylkäämässä niemennokassa ei paljoa kerrottavaa olekkaan (tsih).

Reissu oli kaikin puolin erittäinki mukava. Keli oli niinku morsian (jälleen kerran semmonen mukava, kaunis, urheilullinen ja varakas) ja oppilaat oli vimosenpäälle mukavia. Net oli kyllä aidosti kiinnostuneita ja juttelivat oikein mielellään meiän kans. Yllätyttiin molemmat siitäki kuinka hyvää englantia ne puhuu. En tiiä pyöriikö täälä meiän ympärillä ihan vaan sattumalta englantia osaamatonta porukkaa vai mistä se johtuu, mutta sielä ne osas ja uskalsi puhua englantia tosi hyvin. Tuntien jäläkeen me lähettiin sitten kiertelemään sitä pikkukaupunkia (30 000 asukasta) niitten oppilaiden kans ja taas ne oli kyllä tosi hyvällä mielellä mukana. Esittelivät kaupunkia innoissaan ja kyselivät kaikenlaista. Tavallaan se oli mulle ja Villelle ihan normaali tilanne: Uus kaupunki, kaunis keli ja parinkymmenen hengen fanilauma seuraa perässä joka paikkaan. Nojooo eipä nyt liiotella, mukava ku ei turpaan saatu :D Nii ja saatiinhan me tästä reissusta vaivanpalkaksi vähän kaljaa. Lämmin ja tsekkostoliittohenkinen ele reissun järkkääjiltä!

Kaupungilla oli metsämiehen sydäntä lämmittävää toimintaa

Vilho ja Tsekin suurin (yhtenäinen) (neliskanttinen) aukio

Mitässitä sitte muuta. Tällä viikolla kelit on ollu just niinku se edellämainittu morsian, joten ulukona on kelevannu kuljailla. Lämmintä on ollu joka päivä ainaki lähelle, ellei yliki hellerajan. Dormitoryn pihalla on siis ollu jos jonkulaista kissanristiäistä ynnä muuta häppeninkiä. Vielä ku täällä oli tällä viikolla kansainväliset Forestry Versatility -skabat, nii johan on riittäny multikulttuurillista kokemusta niin klubilla ku klubin ulkopuolellaki. Kisoista lisää voit lukia Jyrin ja Tytin blogista, johon hieno kisakertomus on jo tullukki! http://laivaonlastattu.blogspot.com/

Vilhon kanssa shoppailuretkellä (ostimma BickMäcit), lämmintä "tarpeeksi"

Normi meininkiä pihalla, porukka grillaa ja juhlii pitkin viikkoa

Kisailija-Jyri

Niinku on varmaan jo jossain vaiheessa tullu esille, meikäläinen jakaa tämän kämpän tuon Tyrnävän suuren lupauksen perunanviljelylle - Samin kans. Paljoa en kehtaa meiän yhteiseloa koko kansalle avata, sillä nokka on vieläki kipiänä edellisestä "kanssakäymisestä". Nyt se sankari on kuitenki Budapestissa seikkailemassa, niin  voin kertoa jotaki ilman "välitöntä palautetta". Ei tämä yhteiselo silti niin hankalaa ole, Santtila on ehkä paras kämppis, minkä tälle reissulle olsin voinu toivoa. Siksi ehkä kirjotinki tänne lähtiessä asuntolahakemukseen "Would you prefer to live with somebody" kohtaan Santtilan nimen :D Sitä päivää se on tietenki kirvannu koko tämän kolme kuukautta. Se, että kämppiksenä on tuommonen Santtilan kaltanen otus, tuo monia hyviä puolia Tsekissä elämiseen. Siinä tulee samassa paketissa, helevetin hyvän jätkän lisäksi, semmonen eläintarhamainen vivahde. Monien päivieni virkistys on ollu seurata sen tekemisiä, vähän niinku eläintarhassa seurais apinoitten puuhastelua.

Kuluvalla viikolla pääsin todistamaan semmosta spektaakkelia, ku Tyrnävän perunakeisari SILITTI KAULUSPAIDAN! Tämä noin kaks tuntia kestäny operaatio sisälsi tunteiden laajan kirjon synkistä surun hetkistä pienten ilojen täyttämiin naurunkohtauksiin. Pikkusen ulkopuolista apua Sami sai Tytin naisellisesta näkemyksestä, sekä tietenki minun jatkuvasta ja ankarasta vinoilusta. Tästäkin huolimatta ollaan vielä kavereita, ainaki siihen asti ku se lukee tämän blogikirjotuksen. Onneksi son niin lutunen nallekarhu, ettei se vois olla mulle kovin kauaa vihanen. Vai oonkohan minä se nallekarhu?

Santtilan epätoivon hetket

Kauluspaidoista ihan muihin juttuihin. Torstaina täällä Brno:ssa alko Euro Hockey Tourin Tsekin turnaus, tuttavallisemmin Czech Hockey Games. Mehän lähettiin tietenki isolla poppoolla kattomaan miten Suomi ottaa Tsekiltä käkättimeen. Tunnelma oli täpötäydessä hallissa tosi hieno, ja meihin häviäjiin suhtauduttiin yllättävän hyvin. Lauantaina osa meistä kävi vielä kattomassa Tsekki-Venäjä -mittelön, sekä Suomi-Ruotsi -klassikon. Tsekkipelissä oli vielä torstaitakin hienompi tunnelma(?), mutta onneksi myös Suomen peliin riitti katsojia. Oli mukava huomata, että tsekkiläiset oli reilusti Suomen puolella, joten SUOMI-huutoja kuulu pitkin peliä. Toki myös hienossa urheiluhengessä SWEDENiäki huudeltiin. Mehän voitettiin peli 2-0, joten oman pääkopanki sisällä tunnelma oli loistava. Ihan vaan sivuhuomautuksena, että tämän kaupungin Suomimielisyys johtunee siittä, että Brnon omassa kiekkojoukkueessa HC Cometassa pelaa maalivahtina Suomen oma poika Sasu Hovi. Sasun nimi kuulu myös hienosti Suomen pelin aikana. Sangen hienoa toimintaa Kometan fanijoukoilta!

Kisaturakaiset!

Torstaina tupa täynnä

Monsteriauto toi hallin sisäänkäynnille tunnelman lisäksi kovaa musiikkia ja ilmasia energiajuomia

Lauantain lepposat lätkinnät

Torstaina oli myös eräänlainen vihreän kaljan päivä. Joku tsekkiläinen sen perimmäisen tarkotuksen mulle selittiki, mutten kyllä millään muista mistä kaikesta siinä oli kysymys. Homman nimi oli kuitenki se, että tämä paikallinen Starobrno-panimo panee tämän päivän kunniaksi vihreää olutta, jota sitten ympäri kaupunkia kuppiloissa tarjotaan. Itte aine oli kyllä ihan jännä näköstä, mutta makupolitiikassa tuli lähinnä mieleen suomalaiset panimotuotteiden helmet.

Kuvan ottaminen muistu mieleen vähän myöhässä...

Ens viikon lauantaina lähetäänki sitte kattomaan BratislaPaan Suomen ja Tanskan välistä MM-jääkiekkoa. Kyseessähän on myös vappuaatto, joten opiskelijalle mieluisa tapahtuma siitäki tod.näk. tulossa.

Kuluneen viikon kohokohtiin kuului myös eräs Suomesta saapunut paketti. Rakas åttåäitimme sekä muut opiskelijatoverit olivat lähettäneet avuttomille metsäopiskelijoille "Pelasta SuomiPoika" -paketin. Paketissa oli maamme makeisteollisuuden riemuvoittoja, sekä tietysti sydäntälämmittäneitä terveisiä monilta monituisilta kavereiltamme. Ilo oli ylimmillään ja kiherrellen porukka ootti kirjeitten käsiinsaamista, kun Vesa haki postista paketin. SUURKIITOS kaikille tähän osallistuneille, nyt me kyllä selevitään kotia asti! Ja jos ei selevitä, niin eipähän jää p*skanmaku suuhun tästä elämästä ;)

Kyllä taas jaksaa!

Nythän meillä on tätä reissua jälellä enää puolisentoista viikkoa. Meikäläisellä ja muutamalla muulla on puolentoista viikon päästä keskiviikkoiltana tiedossa siirtyminen Wienin lentokentälle, josta torstaina startataan matka Hellsinkiä kohen. Kummanjännästi aika on menny pirun nopiaa, ja tulee varmasti menemään tämän loppuajanki. Päällimmäisenä mielessä on kurssien loppuunsaattaminen ja tietenki kaikki muut käytännönhommat mitä kotialähtemiseen liittyy. Ei silti ainakaan vielä hetkauta tunteita suuntaan tai toiseen. Puoltoistaviikkoahan on pitkä aika, ja samahan son missä sitä senki viettää. Tai sen jälkeisen ajan. Lisää näistä lähtötunnelmista myöhemmin, kuten myös muutamasta muustaki asiasta.  Siihen asti:

Take Care Now, Bye Bye Then!

-Sami "Ei se iso-Sami vaan se pieni-Sami" Hoo