Pässipopulaatio Puolassa!

DHODIIII!!!!


Otsikon mukasesti tämän blogikirjotuksen on tarkotus käsitellä meiän vaihtoköörin miinus yks (Suomessa pilkillä ollu Nokki) reissua kohti Puolaa. Matkanjärjestäjien meille antamat kohteet oli Krakova, joku suolakaivos sekä Auschwitz. Yksinhän me ei toki reissussa oltu, vaan matkassa oli myös reissua kovasti ja erittäin hienosti järkännyt osasto Puola, vahvennettu osasto Ranska, tukemassa ollut Unkarin yksikkö, sekä vissiinki ilmeisesti Sloveniasta kotosin oleva taistelija. Tää Slovenian (?) kaveri ei ole Erasmus-komennuksella, niin siihen vedoten en voi täysin varma olla hänen kansallisuudestaan. "Oishan sitä voinu toki kysyä?" joku noheva lukija sielä nyt kommentoi, mutta miettikääpä tilannetta, jos joku ei olekkaan mistään kotosin. Minusta olis aika tylyä kysyä semmoselta, että "Mistäs sinä olitkaan kotosin?", turhaa surkua ja häpeää vain aiheuttais. Niin kerta.

Matkanvalmistelukonferenssi

Nonii lääkkeetlääkkeet. Perjantai-aamuna aikasten porhallettiin ratikalla Brno:n rautatieasemalle, josta noustiin junaan kohti tuntematonta. (Toim.Huom. Jaanan edelliseen kirjotukseen jättämään kommenttiin viitaten: Mietittiin itekki, että onkohan tää pelkkää aprillipilaa, ku matkanjärjestäjiä ei pysäkille kuulunu :-D) Muutaman lippusekoilun, junanvaihdon ja muun yleisen töskäämisen jälkeen saavuttiin Krakovan kauniiseen kaupunkiin. Keli oli semi-hyvä ja sakkia kaduilla suht palijon. Hostellina meillä toimi joku Euro-Hostel -tyyppinen ratkasu, josta ei oo kyllä valittamista. Keskustaan oli vain muutaman minuutin kävely, kuin myös rautatieasemalle. Perjantai kulutettiin kaupunkia kierrellen ja mm. hyvin syöden. Krakovassa hintataso oli suomalaisittain mukavan alhaalla, ja ainaki meiän vierailema ravintola oli kaikessa eleganttiudessaan meikäläisen kokemuksien kärkikastissa. Live-pianonsoitto parantaa ruuaan makua In My Opinion. Illan mittaan äidyttiin jopa vierailemaan ihan Krakovan yöelämässä. Aika paljon porukkaa oli liikenteessä ja kapakeissa tietenki varaa valita. Me sitte kuitenki eksyttiin johonki ihan beisic kuppilaan. Siellä tavattiin mm. New Yorkilainen musiikkitoimittaja, joka sattu olemaan totally Gay. Siis ihan oikiasti. Siinä oli mies, joka oli (ainaki omien sanojensa mukaan) jutellu Lady Gagan ynnä muitten musiikkiskenen kovien nimien kans. Oli se nähny ja tehny vähän kaikenlaista muutaki. Tarjosin mie sille kaljan. Once in a lifetime -kokemuksia tuommoset!

Lauantaina osa porukasta lähti seikkailemaan Krakovan lähellä sijaitsevaan suolakaivokseen. Me jäsen Sirviön kans ajateltiin, että ollaan nähty jo ihan tarpeeksi luolia tällä reissulla, ja jäätiin tutustumaan kaupunkiin. Onneksi myös puolet Puolan osastosta oli ajatellu samoin, joten ei tarvinu ihan yksin seikkailla juna-asemalle vastaan meiän suolakaivostravellereita. Lauantaihin kuuluu muutennoinniinku nukkumista, lisää kaupungilla pyörimistä, mm. juutalaiskorttelissa illanistumista ynnämuuta turistisettiä. Meikäläisen mielestä Krakova oli pirun nätti kaupunki, jossa historia ja uskonto oli peräti mielenkiintosta ja käsinkosketeltavaa. Porukkaa oli sopivasti ja hintatason ollessa sopiva sielä viihty ihan mukavasti.

Onko se lentokone? Onko se Santtila? Ei, se on Töötti-Teme!

Puolalaisten alunperin kehittelemä Maluch, nykyjään Fiat 126

Illanistumista juutalaiskorttelissa

Nuoriso muistellu oman maansa paavia muutamalla kynttilällä. Kuvassa niistä vain osa

Sunnuntaiaamuna oli vuorossa Oswiecimiin, eli saksalaisittain Auschwitziin siirtyminen. Ainaki itelle se oli jo etukäteen yks odotetuimmista kohteista koko tän vaihtojupakan aikana. Täpinät oli varmasti osittain senki takia heti aamusta katossa. Aurinko paisto täydeltä terältä heti heräämisestä eteenpäin, parempaa keliä ei vois ulkonaliikkumiselle toivoa. Paitsi ehkä räntäsade, ku kyseisen paikan historian tietää. Vaa eihän siinä kettään, perille päästiin ja oltiin heti aamusta tilaamassa omaa opasta esittelemään Auschwitzia lontoonmurteella FM-lähettimen, FM-vastaanottimien sekä kuulokkeiden kautta meille vieraille. Opas on ihan must have-tuote tuossa mestassa. Meiän opas sattu olemaan varmaan universumin toiseksi paras, heti Jack Qusteaun jäläkeen. Paikkana Auschwitzia voi vilpittömästi suositella kaikenlaisille ihmisille. Meikäläisen mieleen ehkä paras elämäni aikana vierailema turistirysä. Päivä oli kelin puolesta kaunis ku morsian, oikein semmonen kunnon ensimmäinen kesäpäivä tälle vuodelle. Paikka puolestaan oli kaiken historiansa, ulkomuotonsa ja tunnelmansa puolesta niin jäätävän kolkko ja koskettava, että harvoin on meikäläisenkään tarvinu olla niin hilijaa. Paitsi ehkä nukkuessa ja kerran yhen kuussatku Hornetin kyytissä rossikypärä päässä ku meinasin lentoon lähtiä...

Ei mutta tosipuheessa ei minun kirjotustaidot pysty mitenkään kuvailemaan sitä välitöntä tunnetta, mikä siitä paikasta heijastuu varmasti jokaseen vähänkään normaaliin vierailijaan. Auschwitz I:ssä on kaikenlaisia näyttelyitä niissä samoissa parakeissa, missä aikasemmin on poliittisia vankeja ja juutalaisia asunu epäinhimillisissä oloissa. Ensin on tehty pitkät päivät töitä, jonka jälkeen on vielä joutunu ikäänku ojasta allikkoon takasin "kämpille". Auszhwitz I kierroksen jäläkeen pienen maastolounaan jälkeen siirryttiin sitten "oikeille sensseille", eli Auschwitz II Birkenauhun.

Juna-asemalla, tunnelma ei kovin katossa

Replika oikeasta kyltistä, joka varastettiin männä vuosina ja joka nyt on restauroinnin alla.

Meiän opas, joka varmasti omalta osaltaan teki vierailusta vähintäänki mielenkiintosen ja mieleenpainuvan

Massojen tappamiseen sopivaa ainetta, Zyklon B:tä. Halpaa ja siksi natseille mieluisaa.

Venäläiset oli löytäny leiriä vapauttaessaan kaikenlaista kamaa, vaikka valtavat massat siitä oliki keretty jo tuhota/lähettää eteenpäin esim. saksalaisten siviilien käyttöön

Kengätki menettäny väriään. Naapurihuoneessa oli parituhatta kiloa ihmisten hiuksia, joita saksalaiset oli käyttäny kankaiden valmistukseen. Kuvaa siitä ei saanu ottaa.

Standing-Cell. Tämmöseen vajaan neliömetrin koppiin oli laitettu pahimmillaan viis ihmistä seisomaan rangaistuksena esim. liian heikosta työtahdista. Eräs leiriltä selvinny oli yöpyny aina töiden jälkeen tuossa 21 vuorokautta. Koppeja purettu, jotta yleisö näkis ahtauden paremmin.

Seinä, jota vasten toistasataa tuhatta tuomiota on toteutettu laukausten siivittämänä. Nuorin maanpetoksesta tuomittu on ollu 9-vuotias.

Uunien replikoita Auschwitz I:ssä, jossa on ainoa pystyssä oleva kaasukammio/krematorio. Uunit näistä oli purettu silloin, ku toiminta oli siirretty Birkenauhun.

Birkenau on se paikka mihin menee se kuuluisa rautatie suoraan pääportista sisälle, ja missä suurimmat hävitykset tehtiin. Vasta Birkenaussa avautu se käsittämätön laajuus, mikä sillä toiminnalla on ollu. Siitäki paikasta on reilu kolmannes jääny uuen asutuksen alle, ja jäljelle jääneistä rakennuksistaki usiat oli purettu sodan jäläkeen paikallisille jälleenrakennusmateriaaliksi. Birkenau oli tavallaan aurinkoisena päivänä tosi kaunis paikka, mutta jälleen kerran kontrastia oli korostamassa parin suurensuuren
kaasukammion/krematorion rauniot, sadat ja taas sadat parakit, muistomerkit, taulut ynnä muut.

Birkenaussa näky paljon israelilaisia turisteja, jotka ylpeinä kanto lippuaan ja valkosia vaatteita Daavidintähdellä varustettuna. Kovaan ääneen ne töskäs sielä menemään, mitä lie mielessä liikkunu. Kaikella mahollisella tavalla se paikka pisti kuitenki mietteliääksi ja hiljensi pitkäksi aikaa. Meiän opas vielä korosti muutamassa kohassa, että kaikki tämä johtuu vain siitä, että yks porukka ihmisiä piti itteään parempana rotuna ku muita. Muistomerkeissäki sanottiin siihen tyyliin, että olkoon tämä paikka muistutuksena kaikille, jottei tämmöstä pääsis enää ikinä tapahtumaan uudestaan. Siinä vaiheessa tuli kyllä vahva yhdyntä ajatuksentasolla muistomerkin tekstiin.

Nauriskäki AKA Puikko, taustalla paljon pahaa

5000 henkilölle suunnitellut saniteettitilat. Näiden "pönttöjen" tyhjentäminen oli oppaan mukaan yks leirin parhaista töistä: Sai olla sisätiloissa, eikä sotilaat kehannu tulla hakkaamaan mm. tautien pelossa.

Sodan jälkeen paikalliset, joiden talot oli tuhottu, olivat ottaneet ns. omansa takasin. 

52 hevoselle suunniteltu parakki, jossa majottu tilanteesta riippuen 400-1200 vankia.

Tämmösellä laverilla on parisenkymmentä vankia yrittäny yöpyä. Keskimääränen vanki eli 6 kuukautta, ennenku työskentelykykynsä heiketessä joutu kaasukammioon.

Birkenaun pääportti. Tällä kentällä on natsilääkäri päättäny kuka lähtee suoraan kaasukammioon, kuka kelpaa töihin, ja kuka kelpais esimerkiksi lääketieteellisiin kokeisiin.

Kaasukammion ja krematorion jäänteitä. Kaikkia todisteita natsit ei saanu leiristä karatessaan tuhottua. Tuottavuus: 2000 ruumista/kaasutus(parikymmentä minuuttia).

Muistomerkkiä

Rakennusta sanottiin Saunaksi. Työhön kelpaavien ihmisten desinfiointipaikka.

Taustalla polttokuoppia, joissa kaasukammioiden ruumiita oli poltettu krematorioiden ollessa täynnä. Hajut on ulottunu jopa 50 kilometrin päähän.

Kuvissa on porukkaa odottamassa vuoroaan "desinfiointisuihkuun", vain muutaman sadan metrin päässä krematorioista. Luulivat kaiken olevan hyvin, vain kymmeniä minuuttia ennen kuolemaa.

Koko leiri ympäröitö sähköistetyllä piikkilanka-aidalla. Karanneita oli, mutta ei kovin paljon.

Auschwitzin jälkeen oliki sitten vain jälellä kotimatka jälleen kerran useilla junanvaihdoksilla varustettuna. Puola oli maana mukavan olonen ja käymisen arvonen, mieluusti kävisin sielä uuestaanki. Muutamat jutut oli sieläki tsekkimäisiä, mutta jotenki siitä jäi kuitenki mukavampi kuva ku esim. Tsekistä. Näin lyhyen vierailun perusteella en kuitenkaan mee sanomaan mitään varmaksi. Reissu oli kaikinpuolin mahtava ja varmasti yks mieleenpainuvimmista koko vaihtosysteemin aikana. Henkilövahinkoja ei tämänkään reissun aikana tullu, mutta kalustotappioiksi voitaneen lukia yks kamera, jonka objektiivi kuvaa tätä nykyä nurkan taakse.

Santtilan tuninkiyritys, mallia FAIL.

Ei tämän kummempia tällä kertaa. Huomena tasan kuukausi jälellä, jatketaan siis harjotuksia!

Take care now, bye bye then!
-SamiH