Italian trippi

Iso Moikka! 

Näin lähti meikäläisenki blogineitsyys sitten!

  

Pyydän jo etukäteen anteeksi pitkäveteisestä matkakertomuksesta, mutta kaipa tänne mahtuu vielä semmoinenkin.

Elikkä homman nimi oli se, että lennettiin täältä Brnon kentältä Bergamoon pohjois-Italiaan. Matkakohteet olivat (Bergamo), Milano, Verona ja Venetsia. Lähtöpäivänä oli lauantai 26.3 ja sekalainen seurakunta lähti matkaan siinä iltapäivän paikkeilla. Tosiaan porukkaan kuului allekirjoittaneen lisäksi J-P, Vesa, Jyri ja Tytti, sekä ulkomaan vahvistuksista kaks Puolan neitoa ja yks Ranskatar. Itse asiassa koko matkan takana oli juurikin nämä ulkomaiset superaivot ja internetin hakukoneiden kesyttäjät, joille matkan suunnittelut ja valmistelut olivat arkipäivää. Meitä suomalaisia vietiin ku pässiä narussa, eli itte ei tarvinnut ku nauttia matkasta ja maisemista. Perille päästiin ihan näppärästi ja vieläpä ennätysajassa.

Bergamossa hypättiin terminaalista linkkuun ja matkaan tuli yllättävän paljon mutkia, johtuen poliisien sulkemista kaduista. No päästiin pois linkasta ja läksittiin muka junalippuja touhuamaan. Nii yhtäkkiä rupes tajuton jytke ja hulabaloo kuulumaan keskellä kaupunkia! Nii sielähän oli sitten jotku paikalliset kevät tsembalot päällänsä. Ja lössiä oli varmasti enemmän ko mitä kaupunkiin ois normaalisti ees mahtunu. Porukka siellä kuunteli ja jammaili teknojytää jota luukutettiin numikat kaakossa liikkuvista täsmäbeisboostereista, eli lava-autoista joissa oli jenkkavehkeet lavalla ja jokaisessa oma dj, autoja oli usiampi peräkkäin. Siinä hengattiin sitten vähän aikaa mallin vuoksi ja muutama meistä heitti myös suomalaiset muuvit sinne sekaan.  Siitä otettiin juna Milanoon.

Kevät tsembalot

Milanon pääjuna-asemalla tuli sitten jo toinen –suuaukimöllötys kohtaus omalta osaltani. Asema oli kai tehty samaan kuumaan ko kaikki muutki kaupungin jäätävän isot kirkot ja katedraalit. Nojo löyvettiin sitten hostelli, jonka varauksen kans oli pientä epäselvyyttä, johtuen hostellin typeristä nettisivuista ja itse hostellin pitäjäkin tuntui olevan hieman taimenissa, ainaki naurusta päätellen. Päästiin kuitenki kämppään ilman suurempia onkelmia ja kellahettiin kylijelleen.

27.3 Toinen päivä Milanossa.

Lähettiin kattelemaan kirkonkylille vähän katumaisemia ja keskustan isoa kirkkoa. Kirkkossa oli justiin jotku messut menossa. Siellä istui sakkia kirkon penkkipaikoilla ja harmaat turistimassat kiersivät reunamilla seisomapaikoilla. Pääesiintyjänä paikalla oli Pappi, joka heilutteli suitsuketta. Esitys oli suht pitkäveteinen, joten lähdimme pois. Paikka sinänsä oli hyvin majesteettinen ja hyvin yksityiskohtaisesti rakennettu, loppupeleissä hyvin jännä paikka. Sen jäläkeen lähettiin käymään Paikan katolla, johon pääsi kierreportaita. Katolle päästiin ja kuvia otettiin hullun tavalla. Muutama muukin Suomalainen turisti kuului katolla keikkuvan, mikä osaltaan myös hämmästytti. Kerranki ku kuuli suomenkieltä niin totta helkkarissa jäin siihen sitten hollipaikoille muka maisemia kattomaan, ja kuuntelemaan, josko ne vaikka haukkuisivat suomeksi muita kirkon katon käyttäjiä, tai jotain muuta yhtä rumaa, mutta ei. Ne oli vain ihan rehellisiä tusinaturisteja, jotka vain silmäilivät maisemia. Ei siinä sitten..

Duomo di Milano

Jylhää kirkkomaisemaa

Kirkon katolla

Lähettiin pois kirkon katolta ja suuntasimme jalkamme kohti jonkinmoista puistoa, jonka sisäänkäyntiä edelsi taas monumentaalinen rakennus, joka siis oli paikallinen keskiaikainen citylinna, ja jollainen on täällä Euroopassa näköjään joka kaupungissa pakollista olla. Mutta sitten tuli itse puisto.. Paikka jossa jo linnaneidot ilkosillaan kirmasivat hiukset tuulessa hulmuten, ja jossa he elivät hymyillen läpi elämänsä, jossa joissa virtasi maito ja lampaat elelivät susien kanssa rauhallisna rintarinnan. Paikka, jonka näimme kolean alkukesän harmaana maisemana, jossa siivoojille ei nähtävästi maksettu tarpeeksi palkkaa, ja jossa raiskatut puut huusivat kadonneita lehtiänsä takaisin oksilleen, kylmän tuulen yhä kovemmin niitä riepottaen ympäriinsä..

Citylinna

Puistoa

Nojoo.. saattaa olla että en osaa kuvailla maisemia ihan oikein mutta paikka oli siis ihan jees.. kelit oli kohillaan ja ruohoki oli justiin alkanut vihertämään, kuten monet puiston hienot puutkin. Otettiin siinä pieni ruokatauko, jonka jälkeen jakauduttiin kahteen ryhmään. Osa orkesterista lähti meijän kömmättiä kohti ja osa halus lähtiä kattomaan paikallista stadionia. Stadion kyllä löydettiin ja myös jonkinlainen jalkapallomuseokin, mutta siitä lystistä olis pitäny maksaa rahaa, joten suuntasimme myös sinne hostellille. Käytiin myös tsekkaamassa joku laukkarata, jossa oli nätti hevospatsas.

 

Jyri ja humma

Hostellilla odotti meitä sitten valmis ruoka, minkä ystävämme olivat loihtineet. Ruoka oli suussa sulavaa ja sen jälkeen lyötiin korttia ja otettiin vähän oluentapaista. Illan suussa päätimme lähteä yönselekään vähän kattelemaan cityä. Jengi jakaantui taasen kahtia, ja Jyri ja Tytti jäivät hostellille nukkuman kiltisti ja neitseellisesti. Me muut sen sijaan lähettiin patikoimaan kylille ja matkassa oli ihan oikea aarrekarttakin, tämä siksi koska joku tyyppi oli piirtänyt rukseja muutamien hyvien kuppiloiden kohdalle.

No päästiin sitten pubille, jossa huomattiin, että juomien hinnat oli meleko suolaset. Päätettiin kuiten tilata yhet ko sielä asti kerran oltiin, ettei ihan kuivin suinkaan lähdettäisi patikkaa jatkamaan. No ei niinkään. Meillä oli oikein mukava rupatella siinä niitä näitä ja naurun tirskahteluakin välistä kuului. Siitä lähdettyämme meidän Vesa-veikko kaatoi vielä illan muistoksi oman kalliin juomansa housuilleni.. Asia saatiin kuitenkin sovittua ilman nokkahommia ja Ilta oli loppujen lopuksi oikeinkin hieno ja mieleenpainuva.

28.3 Verona.

Seuraavana aamuna junailimme itsemme Veronaan, joka siis on tunnettu Romeosta ja Juuliasta. Tässä kaupungissa Vesalla oli suunnitelma, eli löytää henkilö, jolle hän voisi antaa kauniin ruusukukkasen, minkä hän oli tuonut Milanosta asti. Ilmassa oli suuren romantiikan tuntua. Tuttuun tapaan delegaatio jakautui taas kahteen osaan. Vesa lähti etsimään itselleen Juuliaa ja otti JP:n mukaan puhemieheksi. Näiden sankareiden tarinasta on hyvin vähän faktatietoja olemassa, mutta kerron oman osani tarinasta.

Romeo

Veronan jokimaisemaa

Erottuamme meidän delegaation puolisko läksi sen kuuluisan Julian parvekkeen alle ja sieltä näpättiin pakolliset kuvat. Paikalla oli myös kiinalaisia turisteja sen verta paljon, että kainalooni asti ulottuvien kiinalaisten päiden meri jatkui silmin kantamattomiin. Siitä suunnistettiin kattelemaan lisää maisemia ja kiipesimme jonkun kukkulan päällekin. Kukkula tosin oli kokonaan rakennettu täyteen joskus vanhaan aikaan, ja rappeutuneita, muinaisen loiston raunioita, joita peitti enää vain vaitonainen sammalmatto, ajelehti ohitsemme, kun kuljimme loputtomalta tuntuvaa porrassokkeloa ylöspäin. Päästiin lopussa ylös ja maisema-, eli hollipaikoille. Ja kamerat kävivät taas kuumina.

Jokimaisemaa kukkulalta käsin

Siitä lasketeltiin takaisin keskustorin suuntaan ja matkalla tapasimme JP:n ja Vesan, hieman nuupahtanut ruusu yhä kädessään. Söimme pitsat ABBA- soittoravintolassa, jonka jälkeen osasto jakautui taasen. Jyri ja Tytti läksivät ostoksille ja loput meistä lähti tsekkaamaan paikallista ”pakollista” linnaa, sekä linnan liepeillä sijaitsevaa, Juhlamokan hartaudella tehtyä siltaa.  No siitä sitten suorittiin juna-asemalle ja pienen lähtöpaniikin jälkeen päästiin matkaan. Kaunis Verona jäi taakse ja suuntana oli reissun päänähtävyys, eli The Venetsia. 

Silta

29.3 Venetsia 

Venetsia oli todellakin reissun määränpää eikä suotta, sillä tuo kaupunki valloitti kenet tahansa päästä varpaisiin. Melko piakkoin löydettiin hostelli, purettiin kamat ja lähettiin tsekkaamaan Venetsian yö. Mukaan otettiin vähän viintä ja hyvää mieltä. Hämärä oli jo laskeutunut ja vettä sateli tihkutellen. Hetken kuluttua löydettiin pääjoen rantaan ja jostain syystä Delegaatio hajaantui, joten istahettiin kiireemmäksi aikaa pienen pöydän ääreen toverini JP:n kanssa, jossa kaivoimme viinipullon ja pari mottia sateiselle pöydälle. Läheisestä ravintolasta kuului myös heleää pianonsoittoa kadulle. Siinä istuskellessamme aika tuntui pysähtyvän ja se hetki, yhdistettynä sateisen Venetsian lumoaviin maisemiin, vaimeaan pianonsoittoon ja viinin makusteluun teki reissusta vähintäänkin kokemisen arvoisen. Puhua pöydässä ei tarvinnut, koska tunnelma puhui molempien puolesta. Seurueen kokoontumisen jälkeen läksittiin takaisin majataloon näkemään unia Venetsian yöstä.

Venetsiaa

Ryhmärämä

 

 30.3 Yöpyminen lentokentällä

Lähtöpäivänä kierrettiin lisää Venetsian hienoja kanaalimaisemia ja kapeita kujia, sekä otettiin myös vähän viintä siihen kylykeen. Kaiken kaikkiaan Venetsia jätti mahtavan fiiliksen ja pienen kaipuun takasin. Bergamon junan saapuessa porukka oli jo hiukan uupunutta ja seuraava etappi oli siis Bergamon lentokenttä, jossa oli tarkoitus yöpyä. Lentokentälle päästyämme teimme itsellemme jonkin asteisen barrikadin, tuttavallisemmin -slotin (laus. -schlotin) odotussalin lattialle, jossa kukin voisi lepuuttaa väsyneitä jäseniään. Valtasimme myös kuvassa näkyvän tuolin.

Yö meni suht hitaasti ja harhaluulot mahdollisista tavaravarkaista kasvoi yön mittaan yhä enemmän. Paikalla pyöri myös ihan oikeitakin varkaita, nimittäin lapsivarkaita, joita johti pyylevä naisihminen ravintolan tuolilta käsin.. Käsittämätöntä hommaa. Muutama seurueen jäsenistä vielä sairastui kentällä, mutta onneksi yöstä selvittiin hengissä. Aamulla hyppäsimme koneeseen ja jätimme Italialle hyvästit. Matkaan lähti myös rutkasti unohtumattomia kokemuksia, hyvä mieli ja kamerat kylläisinä kuvista.

PS. Vesan ruusu jäi Venetsian hostelliin odottamaan Juuliaa.

Ei muutako heisulivei!

T: Jiiäs