Ensimmäinen asiapitoinen blogikirjoitus?

SIIGHAILI JA TERVE!

Lueskelin tuossa kaverini Ollin & kumppaneiden blogia ja juolahti mieleeni, että eihän tänne oo vieläkään kirjotettu juuri mitään siitä asiasta minkä takia me ollaan täälä, eli opiskelusta! Nyt vois siis olla aika nakata muutamia huomioita tänne intternetin ihmeelliseen maailmaan siitä, mitä täällä on tullu tehtyä tuon koulun/paikallisen mettätalouen saralta. Käykäähän muuten kattomassa poikain blogia, jos kiinnostaa miten Ingenjöörit pärjää Tanskanmaalla, tuolla Legojen ja lakeuksien luvatussa lintukodossa!

http://inssipojat.blogspot.com/

Nyt seuraa:

 ____VAROITUS!!! SAATTAA SISÄLTÄÄ ASIAPITOISTA TEKSTIÄ!____


Elikkästen, itsellänihän on täällä neljä kurssia käytävänä. Kurssien aiheet on jotakuinki Landscape Ecology, Landscape Recreology, Logging and Transport of Timber sekä Game Management. Avaan pikkusen nuita kursseja teille, rakkaille lukijoillemme, ja korostan, siis koRRRRRostan, että nämä on vain minun omia mielipiteitä ja huomioita. Mahdolliset luvut/viittaukset/esittämäni teoriat eivät välttämättä pidä millään muotoa paikkaansa missään päin maailmaa. Eli vähän niinku sitä lähdekritiikkiä nytte!

LANDSCAPE ECOLOGY
Tää on sellanen kurssi, josta ei oo saanu vielä oikein otetta. Vissiin joka kerta ku oon tunnille päässy, sielä on ollu eri opettaja. Kurssi käsittelee kutakuinki kaikkia tähän ympäristöön liittyvää, niinku esim. paikkatietojärjestelmiä, luonnonsuojelullisia toimenpiteitä, maisemallista shaibaa ymsyms. Kaikenkaikkiaan mitään uutta tämä(kään) kurssi ei ole vielä tarjonnu. Opetetut jutut on jäätävän simppeleitä ja osa on semmosia, jotka ainaki itelle on tullu vastaan jo yläasteen biologian/maantiedon tunneilla. En tiiä onko tämä maa sitte tässäki asiassa jälessä, mutta kyllä nuo yliopisto-opinnoiksi aika simppeleiltä tuntuu. Tai sitte meille kansainvälisille opiskelijoille on tehty vaan helpompia kursseja. Toisaalta ihan ymmärrettävää, ku osa porukasta on kuitenki esejä. Kurssin suorittaminen vaatii muistaakseni jonku seminaarityön tekemisen, jolle ei oo mitään sivumäärää annettu. Tekis vaikka sivun, ja koppais 4-5 pistettä, en muista minkä verran tästä saa =)

LANSCAPE RECREOLOGY
Tää kurssihan on sitte nimensä mukaisesti luonnon virkistyskäyttöä käsittelevä kurssi. Alunperin olin itte muutaman muun suomalaisen kans NATURE CONSERVATION-nimisellä kurssilla, mutta se ei ns. napannu. Sielä oli opettajana luotaantyöntävä pitkätukka, joka oli lähteny Vietnamiin tutkiin viidakoita, jotta sen ei olis tarvinu lähtiä armeijaan. Se oli trakigoomisella tavalla just se jätkä, joka löytyy sanakirjasta Hipin kohalta. No anyhow, siinä ois ollu sairaan paljon hommaaki suorittamisen kannalta. Vaihettiin siis tälle virkistyskäyttöä käsittelevälle kurssille melko pikaseen.

Virkistyskäyttökurssilla on opettajana nuoremmanpuoleinen naishenkilö, joka on tosi rento tyyppi. Se on vähän niinku pandakarhun ja mangustin risteymä: tosi söpö, eikä oo ikinä kellekkään vihanen. Tai niinku rakas kämppikseni Santtila aina hyvinä päivinä klo 14:sta jälkeen. Anyhow, tällä kurssilla on aina joka tunnin alussa pari pientä Quiz-tyyppistä tietovisaa, jonka voittaja saa yhen pisteen. Kurssin lopussa eniten pisteitä voittanu saa jonku surprise-palkinnon. Onneksi sielä kurssilla on yks ese, joka loistaa aina näissä gallupeissa ja varmaan pokkaa sen palakinnon kotia. Ihan sama, I don't give a damn! Kurssin oppitunnit on ollu ihan simppeleitä ja ne on käsitelly yleensä jotain maailmanperintökohteita, ulkoilureittejä, -aktiviteetteja ynnä muuta vastaavaa. Tällä kurssilla pitää tehä yks viien minuutin esitelmä omasta lempipaikasta (itte ajattelin tehä Vuotson mökistä), ja sitte jostain valittemastaan turismityyppisestä alasta (itellä on moottorisafaritoiminta) vähän pitempi esitelmä. En muista tarviko muuta olla, mutta aika herkässä tässäki on viis pongoa.

LOGGING AND TRANSPORT OF TIMBER
Tää kurssi käsitteleeki sitte Tsekin tapaa kaataa puuta, kuljettaa puuta ja tehä puusta sahatavaraa. Kurssin opettaja näyttää ihan semmoselta tyypiltä, niinku se ois vasta näytelly jossain 80-luvun jenkkileffassa, missä ryhmä nuoria aikuisia lähtee hiihtolomalle Aspenin mökille. Tosi OOSSOM ja KUUL! Joku sano, että se on Tsekin sahateollisuuden neljänneksi kovin jätkä (oikiasti), eli pätevyyttä pitäs löytyä. Tunnit se vetääki kyllä aina aika hyvällä tahilla, turhia jaaritteluita ei ole, ja silti riittää asiaa aina vähintään puoleksitoista tunniksi. Silti aina ku nuille tunneille menee, niin tulee semmonen fiilis, niinkö menis suomessa Sahateollisuuden historiantunnille. Jos meillä siis olis semmosia.

Tänään mm. käsiteltiin hevosilla puunjuontamista tienlaitaan ja erilaisten juontokoneiden käyttöä. Tiiän, että täällä on eri senssit (maastot pirun kaltevia paikkapaikoin, puut järeitä ja järeäoksaisia), mutta ei helevetti, että voi olla tekniikka jälessä Suomia! Meillä tapahtuu nykyaikasten motoketjujen hakkaamana vissiin jotain 98 prosenttia hakkuista, täälä vastaava määrä on jotain 17%? Ja suurin osa puista juonnetaan tien laitaan hevosilla, jotka saa päivän aikana kuljetettua n. 20 mottia, jos välimatka on keskimäärin 50m. Suomessa vastaavat määrät normaalilla ajokoneella jotain aivan muuta (äläkää kysykö mitä, en halua vaikuttaa vielä tyhmemmältä ku jo nyt vaikutan). Sen lisäksi tänään katottiin loistava opetusvideo siitä, kuinka puunjuontamiseen käytettäviä hevosia koulutettiin joskus kaheksakytluvulla. Sitte ku opetuksessa siirrytään Tsekeissä nykyään käytettäviin koneisiin, näyttää ne joltain ex-Neuvostoliittolaisen panssarivaunun pohjalle rakennetuilta viritelmiltä. Ohan se ihan kiva, että "metsätraktorissa" on 110 millinen pääkanuuna sekä kaks konekivääriä, mutta nykyjään vissiin vähän harvemmin tulee leimikolla Panzerfaustista kylykeen? Että sellasta tämä puuntuotantoon liittyvä teknologia täälä tuntuis olevan.

GAME MANAGEMENT
Riistakurssihan on meiän suomalaisten oma spesiaali, koska kurssiin osallistuu vain kaheksan suomalaista. Opettajina meillä on kaks jannua, toinen melko nuori täkäläisittäin ihan hyvää englantia puhuva, toinen vähän vanhempi, ja vähän huonompaa englantia puhuva. Opettajat on tosi rentoja ja puhuttelee meitä aina "Frendeiksi" tai "Kollegoiksi". Tämä kurssi on ollu mielenkiintonen siinä mielessä, että ollaan päästy jo muutamaan otteeseen pois kaupungin alueelta ja mettään samoilemaan. Kyllä se vaan piristää pienen mettäläisen mieltä, ku pääsee hetkeksi pois betonihelevetistä isojen puitten sekkaan. Kurssilla on käyny selväksi, että Tsekissä arvostetaan riistassa lähinnä Trofeita. Täällä on lähteny ihan lapasesta tuo trofeehomma, jannut vissiin oikiasti pyytää elukoita vain hienojen sarvien, eikä esim. lihan takia. Hyvistä trofeista maksetaan kans aivan päättömiä (heh heh) summia! Sen lisäksi fasaanien tuotanto on melko karua hommaa, vuosittain syntyy miljoona fasaania, ja vuosittain niitä tapetaan saman verran. Parhaimmillaan jotku turistiporukat voi ampua päivän aikana kolme tuhatta (3000) fasaania, just for the sake of it. Armotonta paukuttamista rinnakkaispiippusilla losoilla. Yks ampuu, yks ojentaa koko ajan uutta pyssyä ja yks lataa edellistä. Siistiä "linnunpyyntiä".

Riistanhoito täällä on melko aktiivista, tosin lähinnä elukoitten ruokkimista. Villisikojen kans nää on korvia myöten nesteessä, ku kantaa ei saaha kuriin. Sama tahtoo olla joittenki peuralajikkeitten kans. Ihmiset ei kuulema halua ampua niitä, ku on kiva, että mettässä on elämää. Sen lisäksi laki pakottaa ruokkimaan riistaa talvisin, eikä täällä nuita petoeläimiäkään pahemmin ole. Ylisuuren peurakannan takia täälä on esim. metsän luontanen uudistaminen mahotonta ilman hakkuualojen aitaamista, koska taimet menee parempiin suihin. Mutta minkä sitä omalle tyhmyydelleen voi? Jos minä oisin tämän maan päättävä elin, kaikki ongelmat ois ratkastu. No ei ihan, mutta jos esim. lopettasivat talviruokinnan ja antaisivat vähän petoeläimille tilaa, nii eiköhän nuo ongelmat ois aika nopiasti finito. Tai ainaki muuttunu uudenlaisiksi, ihmislapsia syöviksi tappajakarhuongelmiksi.

No se nuista kouluhommista. Toivottavasti saitta ainaki jonkulaisen epäselvän kuvan, että miten täälä kouluhommat menee. Lyhyesti sanottuna koulussa opetetaan yksinkertasia asioita, eikä kurssien eteen tartte nähä juurikaan vaivaa.


Mutta nyt ku pääsin avautumisen makuun ja vauhtiin, niin jatkanpa vähäsen. Nimittäin kulttuurieroista. Hevimies saa valittaa aina, koska mikkään ei mene ikinä hyvin, ja sinappiki on pahaa. Aloitan ystävistämme espanjalaisista, eli "eseistä". Jos oot ese, ja ymmärrät tätä kieltä mitä kirjotan, niin sulje silmät, ja sytytä marisätkä. Sullon kuitenki käessä semmonen! Niijoo. Mikä helevetti siinä on, että esejen pitää AINA kokoontua ryhmiin, AINA meluta ja häiritä muita, AINA haista hien/marisätkän sekotukselle ja AINA olla nokkavana muita kohtaan. Ei luulis teilläkään niin hyvin menevän, että voi olla kaikella mahollisella tavalla vastenmielisiä kanssaeläjien silmissä. Ja tämä ei siis ole pelekästään minun, vaan myös monen muun mettäalaa/kansalaisuutta edustavan mielipide. Kaverini Qllin blogista käsitin, että Tanskanmaalla esejen meininki on vähän samanlaista. Kyllä nousee käyrä, ku niitä ajattelee...

Mitenkäs ne muut kansalaisuudet sitten. Puolalaiset on työtäpelkäämätöntä ja hemmetin ystävällistä porukkaa. Niillä on aina hyvä asenne kaikkeen ja niitten kans tulee aina toimeen. Ranskalaisista vois sanoa samaa, ne on mukavia ja ne osaa tehä helekkarin hyvää ruokaa. Viro-Latvia-Liettua on jotaki neutraalia massaa, johon ei osaa kiinnittää huomiota hyvässä eikä pahassa. Saksalaiset on...no, saksalaisia. Johan se Seppo Räty aikoinaan sano, että son paska maa. Intilaliset(nen), on ihan mukava jannu, joka tuntuu elävän aika paljon omissa oloissaan, mutta tullee myös hyvin muitten kans toimeen. Viskikansaa tiettävästi. Italialaiset(nen), on kans ihan mukiinsamenevää, ainaki ulospäin asiallisen olosta heimoa. Suomalaiset on vähän niinku eset, aina myöhässä, aina omassa porukassa, aina pahennusta aiheuttamassa, aina säätämässä ja töskäämässä jotaki ja aina jotenki esillä. Oikiastaan ainoa erotus eseihin on huomattavasti pienempi marihuanan käyttö, sekä se fakta, että meillä on oikiasti kavereita muistaki maista.

Paikallisista oonki jo jonki verran avautunu, mutta hevimieheyteen vedoten avaudun vielä lisää. Suurin osa nuorisosta on ihan mukavaa sakkia, ainaki klubilla. Helposti saa juttua aikaseksi jos vaan löytää yksilön, joka osaa englantia. Töötti-Teemu tosin saattaa todistettavasti jutella vaikka tunnin ihmisen kans, joka ei osaa sanaakaan englantia. Sujuvasti ne kuitenki toisiaan kuunteli ja ymmärsivät vissiin molemmat venäläisten sotilaitten ja Talvisodan päälle :D Anyhow, paikallinen vanhempi väestö ja ikävä kyllä valtaosa nuorisostaki on ulkomaista kieltä kuullessaan tylyä ja vastenmielistä sakkia. Ne vähän niinku vetäytyy kilpikonnamaisesti omaan kuoreensa, mutta osaa silti tehä sen v*ttumaisella tavalla. Kaupassa useinmiten palvelu loppuu samantien ku ne kuulee, ettei osata puhua tsekkiä. Mutta annappa ku tulee se kerta, ku kaupassa saa hyvää englanninkielistä palvelua! Ai että se tuntuu mukavalta, vähän niinku sais lotossa viis oikein ja kuuskybää tilille. Onneksi kuitenki yleensä on saanu kaupasta haluamansa tavarat ulos rahaa vastaan, kuhan vaan osaa ottaa tylyn kohtelun vastaan sen kummempaa mekkalaa herättämättä. Hiano maa!


Nooo se siitä, johan tuota tuli avaudutta. Huomenaamulla klo 0510 starttaa puolalais-suomalais-ranskalais -delegaatiomme jälleen matkalle kohti tuntematonta. Tai siis Puolaa. Krakova-Suolakaivos-Auschwitz -reissusta tulee varmasti kelevotonta settiä tännekki ajan myötä, jos vaan selevitään hengissä sieltä pois. Lupauksen seikkailusta anto aikasemmin illalla käymämme keskustelut puolalaisten oppaidemme kanssa, jotka meni yleisesti ottaen näin:

"Can we have this and this, or do this and this in there"
"No"
"Why"
"Because it's Poland"

:---D Mulla on taas semmoset kutinat, että varmasti on hieno reissu tulossa. Matkasakki on vertaansa vailla, ja Puola kuulostaa varsin mielenkiintoselta paikalta! Toivottakaaha onnea, jos ootta tänne asti jaksanu lukia, ja jääkää väijymään uutta, vähemmän asiapitosta päivitystä tänne Metsäiseen Blokikirjaamme!

Matkatäpinäterveisin

_SamiPeople member H_

Kapteeni Puikko mettän keskellä!

Metsän keskusta

EDIT: No pari kuvaa piti laittaa pelkän mediaseksikkyyden vuoksi...

Apinalauma alapeilla osa 2

Ja halloota

Nyt olisi Apinalauma alapeilla osa 2/ päivä 2 näkösillä. Kattokaahan lisää komeita maisemia ja mahtavaa fiilistelyä!

LINKKI
http://www.youtube.com/watch?v=a5JMDQGjaWY

Apinalauma alapeilla osa 1

Dodih!

No niin hyvät immeiset! Nyt olisi Apinalauma alapeilla osa 1 eli päivä 1 valamis. Toisen päivän setti tulee heti huomenna, jahka tuo youtuubbi jaksaa latailla nuita tiedoston palasia. Videon laatu on mitä on, mutta antaa olla. Pääasia, että fiilis välittyy suht hyvästi!! Kolmannen eli viimeisen päivän setti tulee varmaan tämän viikon lopussa jahka laiskuueltani saan sen väsättyä. Eipä tässä muuta, jätän tarinoinnit sikseen, kattelkaa ja ihailkaa komeita maisemia!

LINKKI

http://www.youtube.com/watch?v=qm4FLk_HwkE&feature=channel_video_title


Eiku hei

Juna-aikatauluja, poliittisia kannanottoja sekä muuta antikiinnostavaa materiaalia Tsekinmaalta.

DHODIIII!!!!!

Tänään on tapahtunu jotaki aivan uskomatonta. Keskellä kirkasta päivää, täysin pystymettästä, minua pyyettiin päivittämään blogia! Käsitinkö siis aivan oikein, että kaikesta tästä ulosteensuoltamisesta huolimatta meillä on lukija! Faniksi en kehtaa sanoa, kyseessä olevan henkilön tuntien hän saattas leikata multa(ki) pään irti. Tämän sydäntä lämmittäneen kommentin johdosta innostuin kirjottelemaan schaibaa, vaikka mitään tähellistä sanottavaa ei olekkaan. Eli ei poikkea normaalista.

Viimeksi on vissiin päivitelty kuulumisia Innsbruckin reissulta. Siitähän nyt on jo aikaa, sanois yks Rieseneistäni. J. "Koop Arponen "Aki Nauriskäki" Puikko on valmistellu mieltäräjäyttävää videomateriaalia lukijamme katsottavaksi tältä reissulta. Eka päivä taitaa olla pikkuhiljaa purkissa, joten josko se saatas kohta nettiin :D Hitaasti, mutta epävarmasti, vähän niinku kaikella Metsäpoikien toiminnalla on tapana hoitua. Tosin tässä kohtaa sanonta "hitaasti hyvä tulee" voi päteäkki, ohan meillä sentään (ainoa) pätevä kaveri hoitamassa näitä asioita. Paljon mittään ei ole tapahtunu tämän päivän ja Apinalauman Alapeilta saapumisen välillä. Mitään suurempia häppeningejä ei ole ollu, jotenka ollaan elelty ihan normaalia vaihto-opiskelijan elämää.

Mitä se normaali vaihto-opiskelijan elämä sitten Tsekinmaalla on? Lyhyt kuvaus vois olla: Satunnaista töskäämistä heräämisien, syömisien, nukkumisien ja reenien välillä. Ollaanhan me kouluaki käyty sekä Suomeen- että Tsekkiinpäin, eli ei voi syyttää meiän olevan ihan turhanpäiten täällä. Kyllä nämä rehellisten palkanmaksajien euroista rahoitettavat Mettäpoikain reissut on oikiasti yhteishyvällisiä toimenpiteitä, joita ilman koko Suomen metsätalous kaatuu, viedessään mukanaan sievoisen summan BKT:sta ja työllisyysasteesta. Jopa näin eduskuntavaalien alla uskallan ilmaista moisen mielipiteen, mutta minä en ookkaan kyllä eholla. Enkä varmaan käy äänestämässäkään, ku se pitäs Prahan suurlähetystössä asti käyä hoitamassa. Toivon vain, että populistipuolue herättelis loppuja kuitenkaan sen suuremmin vallan kahvaan pääsemättä. Poliittisaiheisen puheeni kuitenkin päätän heti alkumetreille, koska mistään mitään en tiiä. Toki jos tuota periaatetta noudattais oikiasti, pitäs lopettaa tä...

En silti lopeta! Kerron vielä jotaki meiän elämästä täällä. Alkuviikosta ku oltiin riistanhoidon tunneille menossa nii mietiskeltiin TJ:tä. Tultiin siihen lopputulokseen, että juna kääntyy kotia kohti tiistain/keskiviikon välisenä yönä. Tai ainaki son siinä kinthaalla, sanos runkkari pakkasella. Elähän kettään, kaikki intinkäyneet tietää mitä se tarkottaa. PUNKANKÄÄNTÄMIS-operatsuunia tietenki. Se ku on niin tympiä kääntää tuota nukkumissuuntaa toistepäin keskenkaiken, niin saman asian kait ajaa punkan kääntäminen 180 astetta, kuitenki siten, että patja on edelleen ylöspäin. Tuumasta toimeen:

Punkka ennen toimenpidettä

Punkka toimenpiteen jäläkeen

Kuten kuvista huomata saattaa, punkan kääntäminen tapahtui käden käänteessä ilman suurempia vastoinkäymisiä. Kyllä nyt on mukava nukkua hymyissä suin, ku matka suuntaaki kotia kohti. Täältä met tullaan, halusitta tai ette. Itellä lento lähtee kohti Hellsinkiä 5.5, eli ei tässä kauaa enää nokka tuhise niin ollaan jo pahennusta aiheuttamassa ihan eri suunnilla.

Punkankääntämisen lisäksi ollaan tehty jotaki muutaki. Kelit on alkanu lämpenemään siihen malliin, että päivisin elohopea kutittelee jo pariakymmentä piirua. Ollaanki siis käyty metsän pienien eläinkumppaneiden kanssa kaupungilla pariin otteeseen patsastelemassa ja katsastelemassa meisinkejä. Porukkaa on ku pipoa näin pienen kylän pojan näkökulmasta katottuna, mutta keskimäärin sielä on ollu ihan kiva käppäillä. Ohessa pari fotoa, mitkä otettiin nokialaisvalmisteisella ku oltiin Vilhon kanssa päivänä muutampana kirkolla käppäilemässä.

Kylän keskusaukion tyyppinen ratkasu.

Käytiin naukkaamassa Vilhon kans viilentävät Cerna Hora-panimon olutravintolassa. Haukkuvat sitä kaupungin parhaaksi, enkä ihmettele miksi.

Kaupungilla käppäilyn lisäksi ollaan satunnaisina iltoina käyty Klubilla istuskelemassa ja kattelemassa mm. paikallisia bändejä. Muuhun oheistoimintaan liittyy elokuvien kattominen, muitten vaihtareitten kans höpöttäminen, esejen kitaransoiton alkeet -sessioiden kuunteleminen sekä tietysti yleinen piikittely tämän porukan kesken. "Vittuilu on välittämistä" on ehkä liianki perinpohjin toteutettu sanonta tässä porukassa :D Mutta hyvässä hengessä kaikki, kovuuttahan se vain kasvattaa.

Männä viikolla oltiin Erasmus-opiskelijoille järjestetyissä pippaloissa tuola erhäisemmässäki kapakissa. Sielä Töötti-Teemu yllytti meiät osallistumaan kaljanjuontikilpailuun. Kilpailu oli meleko avuton, neljän hengen piti juua kahen litran (tai jotaki sinneppäin) malja tyhjäksi oluesta n. metrinpitusten pillien läpi mahollisimman nopiaa. Kyseessä oli siis tämän kaupungin yliopistojen välinen kilpailu. Meiän rosterissa oli minun ja Töötti-Temen lisäksi Kemikaali-Sami ja Vilho "Villenautti" Ville. Just ennen kisan alakua tuomari päättiki, että joukkueessa pitää olla viis henkiä. No me kopattiin joku paikallinen "aktiiviuransa juuri lopettaneen" näkönen kaveri messiin ja alettiin kilipaileen. Kovasta joukkueesta huolimatta tultiin juhamietomaisella n. sadasosasekunnin erolla toiseksi. Tyytyväisiä suoritukseen ei oltu, mutta jäläkeenpäin kyllä kuultiin, että voittajajoukkueessa oliki seittemän jäsentä...

Ens viikon suunnitelmissa olis ainaki tiistaina osalla meistä riistanhoidon kurssiin liittyvät esitelmät. Tarkotuksena ois pitää n. vartin mittasia esitelmiä Suomen mettästykseen ja riistaan liittyvistä asioista. Opettaja sano meille, että pidetään ne esitelmät sitten tuossa opiskelijaklubilla. Saa nauttia vähän jännityksenpoistonestettä halutessaan. Perjantaina lähetään Puolaan parin puolalaisen ja ranskalaisen tyypin kera. Tarkotuksena olis katsastaa Krakova, joku mineraalikaivos sekä Auschwitz. Varmasti mielenkiintonen reissu tulossa, etenki ku saahaan paikallisia oppaiksi esittelemään kaikenlaista maahan ja sen kulttuuriin liittyvää. Puolan reissustaki tulee varmasti jos jonkumoista kelevotonta ja materiaalia blogintäytteeksi, joten olokaa huolissanne.

Vaa eikait mulla nyt tämän kummempia. Taas on saatu pikkusen bittejä avaruuteen leijjumaan ja meiän lukijalle jotaki sisältöä elämään =) Ei silti, ihan hyvin me ollaan kannatusta saatu - tämän tekstin jäläkeen menee neljän tuhannen katselun raja rikki. Tyytyväinen pitää olla ja kiittää kaikkia niitä, jotka meiän töskäilyjä jaksaa seurata. Toki mitä nyt ollaan katteltu Iltalehen uutisista Tuksun seikkailuja ja politiikan bolemiikkeja, niin ehkä tämä blogi on sittenki niitten rinnalla "kelvollista" seurattavaa? Who knows. Jäämme seuraamaan tilannetta.



Take care now, bye bye then!

-H.imaS-
(.../.-/--/..//....[Vanha radisti löys sähkötysohjelman tietokoneelle, ai sitä piipityksen riemua kanssa-asujissa!])

Apinalauma alapeilla trailer

Hei jo Hoi!!

Nyt olisi hyvät immeiset katsottavissa Apinalauma alapeilla trailer. Näettä pientä esimakua meijän järkyttävän hienosta Innsbruckin reissusta. Pidempi ja oikea video tulee joskus, ei todennäköisesti koskaan, mutta pieni todennäköisyys on olemassa. Sole ku kattellaan!!

LINKKI

http://www.youtube.com/watch?v=KRDfb_qE3hg

Juho "Koopiksi haukkuvat" Puikko

Apinalauma Alapeilla

DHODIIII!!!

Rakkaalta valtionjohtajaltamme Tagja Haloselta tuli kirje, jossa pyydetään lopettamaan metsäaiheinen blogimme. Kyseessä on yritys armahtaa koko Suomen kansa tältä vääjäämättömältä kakansuoltamiselta. Poltin sen.

Asiaan! Käytiin tosipuhheessa Alapeilla poikain ja Tytin kans. Alunperin meillä piti olla Erruille järjestetty skii'ing trip tuonne itäiseen Tsekkostoliittoon, mutta reissun hinnan ja rinteen kämäsyyden vuoksi päätettiin Vilhomatin ja Juhokustin kans että lähemmäki Innsbruckiin, ko sielä on kuulema paremmat pulukkamäet ja minttukaakaot. Sittemmin meiän remmiin liitty myös Sinoli-Samuli, Töötti-Teme, Jyrki-Jyri, Tyttö-Tytti, Kemikaali-Juho sekä Santtila-Anttila. Olikohan muita, eikai? Nomutta kuitenki, torstain ja perjantain välisenä yönä linja-auto starttas asemalta kolmen aikaan. Methän fiksuina poikina valvottiin siihen asti ettei vahingossakaan tule esim. jäätyä pois kyytistä. Student Agencyn bussissa piti istuskella reilu tunteroinen ja juua mahtavanhyvvää kaakaota, jotta päästiin Wieniin. Wienissä tuttavallisesti siirryttiin metrolla juna-asemalle, josta ostettiin liput Innsbryckiin. Junamatka kesti jonku reilu viis tuntia, ja seki aika meni sikiästi nukkuessa. Perille päästessä kelit ja maisemat oli jotaki uskomattoman siistin ja helevetin hienon väliltä! Kamraatit oli väsyneitä, mutta urhoollisesti lähettiin hostellinetsintään.

Tarkotus oli majottua koko lössillä samaan hostelliin, josta sitte seuraavana päivänä vaihettas toiseen hostelliin (varaustilanteessa ei ollu mahollista viettää koko aikaa samassa mestassa). Niinku yleensäki, niin eihän se tälläkään kertaa menny nappiin. Oltiin varattu hostellit ristiin, eli minä, Vilhonautti ja Nauriskäki AKA Juhomatti nukuttiinki eka yö aivan eri puolella kaupunkia toisessa hostellissa, kun taas loppuporukka vietti yönsä päinvastaisesti. Toivottavasti oli tarpeeksi vaikiasti selitetty. Vaa eihän siinä kettään, hostellit saatiin ja lähettiin kiertelemään sitin sentteriä. Paikallisella torilla oli jokku bakkanaalit menossa ja muutenki porukka oli varsin hyvällä tuulella. Ittehän olin kuumeessa koko reissun, mutta ei sekkään haitannu kovin paljon menoa. Kaupunki oli tosi nätti ja oli makia ku kerranki ihmiset osas englantia joka paikassa. Siellä myös turisti on ihminen. Ekan päivän aikana ei saatu paljoa aikaseksi (niinku ei yleensäkään saaha), mitä nyt vähän suunniteltiin menoja loppuajalle Innsbruckissa.

Toinen päivä starttas Innsbruck-korttien ostamisella (kiitti vinkistä koto-Suomeen! =). Kolmenkympin lätyskällä sai ilmaset kyytit junavaijerihissijärjestelmällä eräälle huipulle, ilmaset julkiset liikenteet ja ilmaset sisäänpääsyt joka paikkaan 24 tunnin ajaksi. Methän lähettiin heti kärkeen huiputtaan yks vuori, oiskohan korkeutta ollu reipas 2300m. Keli parani päivän mittaan ja näköala huipulta oli, anteeksi kielenkäyttöni, aivan saatanan hieno! Kannattaa ehottomasti käyä kokkeilemassa, oli sen verta hieno kokemus. Saatoin jopa havaita orastavasti kyyneltä muistuttavia H2O-muodostumia poikain poskipäillä. Huipulla oli pakko ottaa Alppitöötit, varta vasten ku oltiin ostettu sikarit ja pienet humppapullot! Kyllä oli hiano fiilis goddamn!

Matkalla kohti huippua

Teemu ja sissiylpeys!

It's a meeee!

Elähän kettään, huipulta ku päästiin vähän alaspäin, niin mentiin AlppiZoohon, eli kotoisammin sanottuna korkialla asuvien elukoitten eläintarhaan. Tai emminätiijä normi elukoita ne kai oli, sekuvaan suomensin mielestäni hyvällä tavalla. Don't hate the player, hate the game! Eläintarha oli nopiasti juostu läpi eikä herättäny suuria tunteita suuntaan taikka toiseen, mukava kokemus siltikki.

Lapsi on terve kun se leikkii, mutta larppaaja, jos ei tajua lopettaa. Kuvan henkilö ei liity sanontaan.

Tämä garhu oli gonahtanu Zoo-aamuihin jo ajat sitte. Söpö.

AlpenZoosta siirryttiin sitte kaupungille tsembaloimaan. Syönnin jäläkeen lähettiin kattomaan Innsbruckin hyppyrimäkiä, mutta ikävä kyllä se oli jo kiinni. Voijaan kuitenki sanoa, että ollaan nähty se. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua...

Tämän lähemmäksi ei päästy. Eikä oltas kyllä haluttukkaan, niin kerta!

Toinen päivä lopetettiin niinku ensimmäinenki, eli nukkumalla. Itellä oli sen verta kuumottavat oltavat, että ees ajatus yöelämään siirtymisestä ei kiinnostanu tippaakaan. Kolmannen päivän aamuna oliki sitte laskettelukeskukseen siirtymisen aika. Julkiset toimii mahtavasti tuolla perällä ja hiihtobussit menee joka paikkaan ilmatteeks. Me päädyttiin Axamer-Lizum -nimiseen laskettelupaikkaan. Kelit ei sattunu ihan kohilleen, mutta olihan sielä piruvie hauskaa ja siistiä! Pitkästä aikaa pääs lautaileen ja minkälaisille sensseille, voi jumatsuigeli! Kyseessä oli sama mesta, missä olymppialaiset on järkätty joskus -62 ja -74 tai jotaki sinneppäin kuitenki. Koko päivä pulkkailtiin ja illalla oliki jo paikat aikalailla finito. Muuta siihen päivään ei sitte kuulunukkaan, ku ehkä nukkumista. Perkale sinne tahtoo uudestaan ystävällisesti hän!

Nyt ollaan jo lähellä! Parkkipaikalta otettu.

Boijjaat ottaa lepiä

Huipulla tuulee, laulo se yks jantteri. Henkeviä hommia.

Bändi koossa, ei ole huono!

Kolmantena iltana ei tarttenu paljon unta houkutella kalloon, se tuli ns. itestään. Neljäntenä, eli viimisenä päivänä oliki sitte tieten ilma niinku morsian, semmonen kaunis ja mukava morsian (toim.huom.). Kierreltiin vähän kaupunkia, shoppailtiin tuliaisia ja läheteltiin kirjeitä. Jopa MINÄ, paatunut sähköpostin ja muiden sosiaalisten medioiden puolestapuhuja ja kehityksen kannattaja, lähetin postikortteja, noita antiikinaikaisia muistutuksia kotijoukoille, että hengissä ollaan, 8 (kahdeksan) kappaletta!!!!! Tosin niistä vissiin puolet oli Vilhodemuksen, mutta anyveis! Taas on yks virstanpylväs saavutettu ja ohitettu matkalla kohti vanhuutta, tekniikan kelkasta putoamista ja omien sukkien kutomista. Työ ensin, sitten huivit, sano mummo ku...entiijä, bingossa kaatu? Nojoo oho lähti vähän keulimaan. Kahen maissa iltapäivällä siirryttiin juna-asemalle, josta otettiin juna kohti Wieniä. Matkalla saatiin töskättyä tahtomattamme juna rikki. Ovet ei vissiin enää auennu tai jotaki, niin piti sitte vaihtaa junaa. Homma kuitenki toimi OBB:llä (paikallinen VR) niin hyvin, ettei laiturilla tarvinu seisoa ku muutama minuutti, niin uus juna oli jo hollilla. En tiiä mistä ne sen pieras, mutta matka edisty ja pojat pääs istuun junan välislottiin ku istumapaikat loppu :--D Kokemus seki! Wieniin päästyämme otettiin taas Student Agencyn bussi kohti rakasta kotikaupunkia Brno:ta. Vieläki harmittaa se, että matkan aikana näytetty Matthew Perryn ja Bruce Willisin tähdittämä leffa jäi kesken! Harmittaa niinku liito-oravaa hakkuuaukialla, etten paremmin sanois. Vaa eihän siinä, kotia päästiin takasin potkimaan rappauksia seiniltä ja kärtyämään dormitoryn eseille.

Siinäpä pieni raportti meiän matkasta Innsbruckiin. Pojat otti pikkusta vaille meleko paljon kuvia ja ystävämme Koop Arponen, also known as Juho "Nauriskäki" P. otti hyvää videomatskua selostuksineen päivineen pitkin reissua. Jossain vaiheessa pullahtaa varmasti pihalle videonteelmyksiä, joten olokaahan kuuloetäisyydellä. Ei mulla tämän kummempia tällä erää. Nähellään, ja jos ei nähä, niin törmäillään. Pitäkää huolta ittestänne elekääkä myykö tietokoneitanne ja nettiyhteyksiänne tämän blogin takia. Kiitos, mutta anteeksi. Eritoten anteeksi.

Take care now, bye bye then!

-Sami "Alppiisami" Eits.

Hervotonta heiluntaa Tsekin maastoissa

Dodih!

Nyt olisi taas jonkinlaisia jorinoita, pörinöitä ja hervotonta kameran heiluntaa tarjolla. Kyseessä siis Hopiksen mainostama videonpätkä riistakurssin ekskursio reissusta elikkäs jonkin sortin opintokäynnistä. Fasaanitarhalla ja metässä käynti on videolla äippäin, mutta älkää hyvät ihmiset antako sen häiritä. Kaikin puolin päivä oli mielenkiintoinen ja leppoisa. Päällimmäisenä jäi mieleen Tsekkiläisten porvareiden järjetön metsästyskulttuuri. Homma on tehty niin helpoksi, että hirvittää. Lopunperin aateltuna ei se edes ole metsästystä. Mitäpä minä tässä nyt jaarittelemaan, katsokaa video ja ihmetelkää lisää. Lisää videoita pukataan tulemaan jahka reissu tästä edistyy, ehkä ensi viikonlopun Innsbruckin reissusta. Kuka ties!

Kattellaan

Päätyhuoneen omituinen höpöttäjä

VIDEOLINKKI

http://www.youtube.com/watch?v=SmYSPMTtY2M

Peuranschaibaa ja välilevynpullistumia

DHODIIIIII!!!!

Viestintäministeriöstä soittelivat ja pyysivät lopettamaan blogimerkintöjen lisäämisen yhteisen hyvän ja kansallisylpeyden ylläpitämisen vuoksi. Vaan arvakkaa mitä? EI TEPSI! Buahahahahaha Metsäpoika-aiheinen tiskiainepullo on sen verta riittoisa kampe, että se pyyhkii viimeisimmäkki sivistyksen rippeet vielä suuremmaltaki yleisöltä! Johan se yks antihetero aikoinaan lauleskeli, notta Shit Must Go On!

Aiheeseen. Edellisestä postauksesta on aikaa jo valovuosi, ja jotakihan me ollaan täälä taas töskätty. Keskiviikkona oli vaihtareitten Country Presentation, jossa siis esitellään omaa maata muille läsnäolijoille, ja kiltisti kuunnellaan muiden maitten esityksiä. Esitelmänsä pitivät Saksa, Liettua sekä rakas kotimaamme Suomi. Jälleen kerran oltiin ajoissa liikenteessä, ja ilmiömäisellä kahden (?) hengen aktiiviporukalla toteutettu infernaalinen PöwerPöint-diashow pyöräytettiin JayPeen kans ilmoille sankan yleisön saatellessa suosiomme kohti uusia ulottuvuuksia. Nojoo, ehkä tuli vähän liioteltua, mutta meistä se oli tosi asiallinen show! Saksa ja Liettua esitteli tosi asiallisesti oman maansa kulttuuria, kuuluisia nähtävyyksiä, urheilijoita, hauskoja mainoksia ym. juttua. Been there, done that. Meillä oli esityksessä asiaa mm. opiskelijahaalareista, opiskelijajuhlista, juomisesta, pilkkimisestä, nuorison kehityksestä 15 ikävuoden viisausajoista 20 ikävuoden laiskuuteen ja juopottelutaipumukseen ynnä muuhun vastaavaan. Oltas myös näytetty kaks parasta Suomaista moumenttia, eli kultavuoden -95 finaalin kaikki neljä maalia, sekä "työmiehen arkea", joka siis vilpittömästi kuvastaa suomalaisen miehen työmentaliteettia ETENKIN metsäalalla. Ikävä kyllä Tsekkostoliiton tietokoneessa ei ollu toimivaa internettiä, niin nämä videot jäi vain linkkien asteelle. Kova sana siltikki, sanon minä!

Team Suomi kannustamassa omia poikia! Olikait tuola sitte loppupeleissä enemmänki sakkia...

Tänään oliki sitte ensimmäisen ekskursion aika Game Managementin, eli riistanhoidon kurssilaisille. Siellähän meitä on kaikkiaan kaheksan kappaletta suuria suomalaisia valkeita metsästäjiä. Muita ei sitten olekkaan. Saahaan siis konsultaatiotunteja neljä kertaa ja sitte vissii ainaki tämä yks opetusreissu. En tykkää käyttää sanaa ekskursio, koska se on mielestäni elitistinen yliopisto-opiskelijoiden leijumissana, MUTTA: Koska olen itsekin nyt yliopistossa viettämässä elämäni elitistisintä aikaa, suotakoon se minulle. Tahdon kuitenkin lyhentää sen hieman barbaarisempaan EKSKU-muotoon. Siitäs saitte. Niinmuttajoo tosiaan, missäs minä olinkaan. Ainiin! Seiskalta aamulla startattiin koululta räjähtävään lähtöön kohti maakuntaa. Startin räjähtävyyttä tosin alensi toisen automme huono starttaavuus. Hinkutihinkutihinkuti-efektiä oli tarjolla muutaman sekunnin ajan, kunnes kuuttatoista eri ruosteenpunaiseen viittaavaa sävyä omaava automme lopulta hirnahti hevosmaiseen laukkaan. Delegaatiomme toinen puolisko matkusti suht uudella Renault Kangoolla, mutta meidän loppujen osaksi tuli kärsiä takaiskariongelmaisen Rellun selkäpiitä karmivasta (kirjaimellisesti) kyydistä. Opettaja päästeli Tsekin motareita ynnä muita pottupeltoja muistuttavia teitä semmosta vauhtia, että alla olleet "SnoXtreme" laatutalvirenkaat kilju niinku vanhoissa kunnon Bondeissa konsanaan. Välillä hiukan jännitti, ku kirrattiin ysikymppiseen mutkaan n. kaheksaakymppiä renkaat ulvoen ja takajousituksen pomppiessa pohjaanlyöntikumien ja iskarin maksimiulosjouston välillä. Ite satuin vielä istumaan keskellä takapenkkiä (midgettipaikalla), jossa ei tietenkään ollu tarjolla muuta ku turvavyön vastakappale. Tähtäsinki koko ajan taustapeiliin, jotta nokkakolarin sattuessa saisin ees jotaki rikki siitä helvetinkoneesta, siis tuulilasin lisäksi. Matkan aikana nukahin ja näin unta, että ajettiin Madonnanaikasen Zetorin päälle Rellun poimunopeudella (125km/h), siinä lähti Hopis-merkkinen nato-ohjus tangentin suuntaan pelekkä sivupeili otassa ja turvavyön vastakappale oikiassa käjessä. Sitten heräsin Vilhon olkapäähän nojaten, HUhhuh!

Ei varmaan RAMKki kehtas laittaa tarroja tämmösen auton kylykeen. Eikä katsatsusmies kehtais ees kolistella meisselillä.

Mutta siitä ekskusta. Käytiin eka jonku vanhan porvarisuvun kämpällä (linna) kattomassa jotaki riistamuseotyyppistä ratkasua. Sielä oli perhanan siistejä Afrikan pyyntireissujen trofeita alakerta täynä ja yläkerrassa Tsekkiläistä trofe/asekamaa yllinkyllin. Voitti meikäläisen mielestä keskimääräsen keskieurooppalaisen keskilinnan keskimäärin 100-0. Linnassa hiukan huvitti, ku riistanhoidon opettaja kysy, että kuinka paljon me suomalaiset mettästäjät tapetaan poroja vuosittain. Piti antaa lyhyt briiffinki poronhoidosta ja ennenkaikkea poronhoidosta ELINkeinona. Opettajaa yllätti myös se tieto, että meilläpäin mettästystä harrastetaan ihan pikkupojasta lähtien. Ilmeisesti täällä saa alottaa pyyntihommat vasta 18-vuotiaana. Anyhow, linnanmaalta lähettiin paikalliselle fasaanifarmille pikkususukinakin tunnetun ruostekasan opastamana. Fasaanifarmilla oli ite fasujen lisäksi kalkkunoita ja muita lintuja. Ihan mukavan näkönen paikka, fasaaneita oli varmasti tuhatpäin ja paikallisesta eliittimetästyskulttuuristaki kuultiin jorinoita. Kaupanpäälle toinen meiän opettajista sai mukaan pari fasaania mummollensa vietäväksi. Voisiko tästä siis ymmärtää, että tsekkiläinen vieraanvaraisuus on kaks fasaania juuttisäkkiin ja "Ahoj!"? Vaa eihän siinä kettään, fasaaanifarmifantasian jälkeen oliki sitte paskoja hommia tiedossa. Nimittäin Peura- ja kaurispaskahommia. Täälläkäsin ilmeisesti riistalaskenta suoritetaan laskemalla Kuusipeuran ja metsäkauriin kakkakikkareita 2mx50m alueelta viiden hengen voimin. Tällöinhän alaksi tulee minun laskujen mukaan 10mx50m, eli olisko se noin 500 neliömetriä? Näitä aloja laskettiin puolenkymmentä kappaletta. Nähtiin kyllä ihan hienoa mettää ja maisemia, mutta paskoja hommiahan ne sitte loppupeleissä kuitenki oli.

Afrikan trofeita

Hippopottamus!

Mellevä pyssykaappi sielä oli!

Lempikaverini löytyi myös tästä museosta!

Nämät oli jotaki spesiaalifasaaneita, kappalehinta 2500 korunaa, jos haluaa haulikolla ite ampua. (vähän reilu 100€)

Kuulin tornarin, että Nokki ja torni olis yhessä...

Kaikesta huolimatta tämä päivä oli varsin mukava kokemus. Mettäpojan sielu lepäs, ku pääs pitkästä aikaa tallustelemaan rauhalliseen mettään. Olo oli niinku ois ollu Hirvaan opetusmettissä normaalina maastopäivänä. Nyt parannellaan pullistuneita välilevyjä grog...eiku tropein, ja illalla olis ilmeisesti luvassa jonkinasteista baarikierrosta Brnon keskustassa. Tämän tai huomisen illan päälle on vielä luvassa ohjaajamaestro/mediamoguli J.Puikon käsikirjoittama, ohjaama, kuvaama, tuottama ja leikkaama videopläjäys tämän päivän reissusta. Voin luvata, että ens vuonna juhlitaan just tämän videon oscareita Puikkolassa näihin samoihin aikoihin. Seuraa blogia, ja olet voittaja. Be there, or be tissiposki!

Tähän kävynkuoreen on hyvä kiteyttää tämäki kakkakikkare. Take care now, bye bye then!

-SammyEits.