Apinalauma Alapeilla

DHODIIII!!!

Rakkaalta valtionjohtajaltamme Tagja Haloselta tuli kirje, jossa pyydetään lopettamaan metsäaiheinen blogimme. Kyseessä on yritys armahtaa koko Suomen kansa tältä vääjäämättömältä kakansuoltamiselta. Poltin sen.

Asiaan! Käytiin tosipuhheessa Alapeilla poikain ja Tytin kans. Alunperin meillä piti olla Erruille järjestetty skii'ing trip tuonne itäiseen Tsekkostoliittoon, mutta reissun hinnan ja rinteen kämäsyyden vuoksi päätettiin Vilhomatin ja Juhokustin kans että lähemmäki Innsbruckiin, ko sielä on kuulema paremmat pulukkamäet ja minttukaakaot. Sittemmin meiän remmiin liitty myös Sinoli-Samuli, Töötti-Teme, Jyrki-Jyri, Tyttö-Tytti, Kemikaali-Juho sekä Santtila-Anttila. Olikohan muita, eikai? Nomutta kuitenki, torstain ja perjantain välisenä yönä linja-auto starttas asemalta kolmen aikaan. Methän fiksuina poikina valvottiin siihen asti ettei vahingossakaan tule esim. jäätyä pois kyytistä. Student Agencyn bussissa piti istuskella reilu tunteroinen ja juua mahtavanhyvvää kaakaota, jotta päästiin Wieniin. Wienissä tuttavallisesti siirryttiin metrolla juna-asemalle, josta ostettiin liput Innsbryckiin. Junamatka kesti jonku reilu viis tuntia, ja seki aika meni sikiästi nukkuessa. Perille päästessä kelit ja maisemat oli jotaki uskomattoman siistin ja helevetin hienon väliltä! Kamraatit oli väsyneitä, mutta urhoollisesti lähettiin hostellinetsintään.

Tarkotus oli majottua koko lössillä samaan hostelliin, josta sitte seuraavana päivänä vaihettas toiseen hostelliin (varaustilanteessa ei ollu mahollista viettää koko aikaa samassa mestassa). Niinku yleensäki, niin eihän se tälläkään kertaa menny nappiin. Oltiin varattu hostellit ristiin, eli minä, Vilhonautti ja Nauriskäki AKA Juhomatti nukuttiinki eka yö aivan eri puolella kaupunkia toisessa hostellissa, kun taas loppuporukka vietti yönsä päinvastaisesti. Toivottavasti oli tarpeeksi vaikiasti selitetty. Vaa eihän siinä kettään, hostellit saatiin ja lähettiin kiertelemään sitin sentteriä. Paikallisella torilla oli jokku bakkanaalit menossa ja muutenki porukka oli varsin hyvällä tuulella. Ittehän olin kuumeessa koko reissun, mutta ei sekkään haitannu kovin paljon menoa. Kaupunki oli tosi nätti ja oli makia ku kerranki ihmiset osas englantia joka paikassa. Siellä myös turisti on ihminen. Ekan päivän aikana ei saatu paljoa aikaseksi (niinku ei yleensäkään saaha), mitä nyt vähän suunniteltiin menoja loppuajalle Innsbruckissa.

Toinen päivä starttas Innsbruck-korttien ostamisella (kiitti vinkistä koto-Suomeen! =). Kolmenkympin lätyskällä sai ilmaset kyytit junavaijerihissijärjestelmällä eräälle huipulle, ilmaset julkiset liikenteet ja ilmaset sisäänpääsyt joka paikkaan 24 tunnin ajaksi. Methän lähettiin heti kärkeen huiputtaan yks vuori, oiskohan korkeutta ollu reipas 2300m. Keli parani päivän mittaan ja näköala huipulta oli, anteeksi kielenkäyttöni, aivan saatanan hieno! Kannattaa ehottomasti käyä kokkeilemassa, oli sen verta hieno kokemus. Saatoin jopa havaita orastavasti kyyneltä muistuttavia H2O-muodostumia poikain poskipäillä. Huipulla oli pakko ottaa Alppitöötit, varta vasten ku oltiin ostettu sikarit ja pienet humppapullot! Kyllä oli hiano fiilis goddamn!

Matkalla kohti huippua

Teemu ja sissiylpeys!

It's a meeee!

Elähän kettään, huipulta ku päästiin vähän alaspäin, niin mentiin AlppiZoohon, eli kotoisammin sanottuna korkialla asuvien elukoitten eläintarhaan. Tai emminätiijä normi elukoita ne kai oli, sekuvaan suomensin mielestäni hyvällä tavalla. Don't hate the player, hate the game! Eläintarha oli nopiasti juostu läpi eikä herättäny suuria tunteita suuntaan taikka toiseen, mukava kokemus siltikki.

Lapsi on terve kun se leikkii, mutta larppaaja, jos ei tajua lopettaa. Kuvan henkilö ei liity sanontaan.

Tämä garhu oli gonahtanu Zoo-aamuihin jo ajat sitte. Söpö.

AlpenZoosta siirryttiin sitte kaupungille tsembaloimaan. Syönnin jäläkeen lähettiin kattomaan Innsbruckin hyppyrimäkiä, mutta ikävä kyllä se oli jo kiinni. Voijaan kuitenki sanoa, että ollaan nähty se. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua...

Tämän lähemmäksi ei päästy. Eikä oltas kyllä haluttukkaan, niin kerta!

Toinen päivä lopetettiin niinku ensimmäinenki, eli nukkumalla. Itellä oli sen verta kuumottavat oltavat, että ees ajatus yöelämään siirtymisestä ei kiinnostanu tippaakaan. Kolmannen päivän aamuna oliki sitte laskettelukeskukseen siirtymisen aika. Julkiset toimii mahtavasti tuolla perällä ja hiihtobussit menee joka paikkaan ilmatteeks. Me päädyttiin Axamer-Lizum -nimiseen laskettelupaikkaan. Kelit ei sattunu ihan kohilleen, mutta olihan sielä piruvie hauskaa ja siistiä! Pitkästä aikaa pääs lautaileen ja minkälaisille sensseille, voi jumatsuigeli! Kyseessä oli sama mesta, missä olymppialaiset on järkätty joskus -62 ja -74 tai jotaki sinneppäin kuitenki. Koko päivä pulkkailtiin ja illalla oliki jo paikat aikalailla finito. Muuta siihen päivään ei sitte kuulunukkaan, ku ehkä nukkumista. Perkale sinne tahtoo uudestaan ystävällisesti hän!

Nyt ollaan jo lähellä! Parkkipaikalta otettu.

Boijjaat ottaa lepiä

Huipulla tuulee, laulo se yks jantteri. Henkeviä hommia.

Bändi koossa, ei ole huono!

Kolmantena iltana ei tarttenu paljon unta houkutella kalloon, se tuli ns. itestään. Neljäntenä, eli viimisenä päivänä oliki sitte tieten ilma niinku morsian, semmonen kaunis ja mukava morsian (toim.huom.). Kierreltiin vähän kaupunkia, shoppailtiin tuliaisia ja läheteltiin kirjeitä. Jopa MINÄ, paatunut sähköpostin ja muiden sosiaalisten medioiden puolestapuhuja ja kehityksen kannattaja, lähetin postikortteja, noita antiikinaikaisia muistutuksia kotijoukoille, että hengissä ollaan, 8 (kahdeksan) kappaletta!!!!! Tosin niistä vissiin puolet oli Vilhodemuksen, mutta anyveis! Taas on yks virstanpylväs saavutettu ja ohitettu matkalla kohti vanhuutta, tekniikan kelkasta putoamista ja omien sukkien kutomista. Työ ensin, sitten huivit, sano mummo ku...entiijä, bingossa kaatu? Nojoo oho lähti vähän keulimaan. Kahen maissa iltapäivällä siirryttiin juna-asemalle, josta otettiin juna kohti Wieniä. Matkalla saatiin töskättyä tahtomattamme juna rikki. Ovet ei vissiin enää auennu tai jotaki, niin piti sitte vaihtaa junaa. Homma kuitenki toimi OBB:llä (paikallinen VR) niin hyvin, ettei laiturilla tarvinu seisoa ku muutama minuutti, niin uus juna oli jo hollilla. En tiiä mistä ne sen pieras, mutta matka edisty ja pojat pääs istuun junan välislottiin ku istumapaikat loppu :--D Kokemus seki! Wieniin päästyämme otettiin taas Student Agencyn bussi kohti rakasta kotikaupunkia Brno:ta. Vieläki harmittaa se, että matkan aikana näytetty Matthew Perryn ja Bruce Willisin tähdittämä leffa jäi kesken! Harmittaa niinku liito-oravaa hakkuuaukialla, etten paremmin sanois. Vaa eihän siinä, kotia päästiin takasin potkimaan rappauksia seiniltä ja kärtyämään dormitoryn eseille.

Siinäpä pieni raportti meiän matkasta Innsbruckiin. Pojat otti pikkusta vaille meleko paljon kuvia ja ystävämme Koop Arponen, also known as Juho "Nauriskäki" P. otti hyvää videomatskua selostuksineen päivineen pitkin reissua. Jossain vaiheessa pullahtaa varmasti pihalle videonteelmyksiä, joten olokaahan kuuloetäisyydellä. Ei mulla tämän kummempia tällä erää. Nähellään, ja jos ei nähä, niin törmäillään. Pitäkää huolta ittestänne elekääkä myykö tietokoneitanne ja nettiyhteyksiänne tämän blogin takia. Kiitos, mutta anteeksi. Eritoten anteeksi.

Take care now, bye bye then!

-Sami "Alppiisami" Eits.