Peuranschaibaa ja välilevynpullistumia

DHODIIIIII!!!!

Viestintäministeriöstä soittelivat ja pyysivät lopettamaan blogimerkintöjen lisäämisen yhteisen hyvän ja kansallisylpeyden ylläpitämisen vuoksi. Vaan arvakkaa mitä? EI TEPSI! Buahahahahaha Metsäpoika-aiheinen tiskiainepullo on sen verta riittoisa kampe, että se pyyhkii viimeisimmäkki sivistyksen rippeet vielä suuremmaltaki yleisöltä! Johan se yks antihetero aikoinaan lauleskeli, notta Shit Must Go On!

Aiheeseen. Edellisestä postauksesta on aikaa jo valovuosi, ja jotakihan me ollaan täälä taas töskätty. Keskiviikkona oli vaihtareitten Country Presentation, jossa siis esitellään omaa maata muille läsnäolijoille, ja kiltisti kuunnellaan muiden maitten esityksiä. Esitelmänsä pitivät Saksa, Liettua sekä rakas kotimaamme Suomi. Jälleen kerran oltiin ajoissa liikenteessä, ja ilmiömäisellä kahden (?) hengen aktiiviporukalla toteutettu infernaalinen PöwerPöint-diashow pyöräytettiin JayPeen kans ilmoille sankan yleisön saatellessa suosiomme kohti uusia ulottuvuuksia. Nojoo, ehkä tuli vähän liioteltua, mutta meistä se oli tosi asiallinen show! Saksa ja Liettua esitteli tosi asiallisesti oman maansa kulttuuria, kuuluisia nähtävyyksiä, urheilijoita, hauskoja mainoksia ym. juttua. Been there, done that. Meillä oli esityksessä asiaa mm. opiskelijahaalareista, opiskelijajuhlista, juomisesta, pilkkimisestä, nuorison kehityksestä 15 ikävuoden viisausajoista 20 ikävuoden laiskuuteen ja juopottelutaipumukseen ynnä muuhun vastaavaan. Oltas myös näytetty kaks parasta Suomaista moumenttia, eli kultavuoden -95 finaalin kaikki neljä maalia, sekä "työmiehen arkea", joka siis vilpittömästi kuvastaa suomalaisen miehen työmentaliteettia ETENKIN metsäalalla. Ikävä kyllä Tsekkostoliiton tietokoneessa ei ollu toimivaa internettiä, niin nämä videot jäi vain linkkien asteelle. Kova sana siltikki, sanon minä!

Team Suomi kannustamassa omia poikia! Olikait tuola sitte loppupeleissä enemmänki sakkia...

Tänään oliki sitte ensimmäisen ekskursion aika Game Managementin, eli riistanhoidon kurssilaisille. Siellähän meitä on kaikkiaan kaheksan kappaletta suuria suomalaisia valkeita metsästäjiä. Muita ei sitten olekkaan. Saahaan siis konsultaatiotunteja neljä kertaa ja sitte vissii ainaki tämä yks opetusreissu. En tykkää käyttää sanaa ekskursio, koska se on mielestäni elitistinen yliopisto-opiskelijoiden leijumissana, MUTTA: Koska olen itsekin nyt yliopistossa viettämässä elämäni elitistisintä aikaa, suotakoon se minulle. Tahdon kuitenkin lyhentää sen hieman barbaarisempaan EKSKU-muotoon. Siitäs saitte. Niinmuttajoo tosiaan, missäs minä olinkaan. Ainiin! Seiskalta aamulla startattiin koululta räjähtävään lähtöön kohti maakuntaa. Startin räjähtävyyttä tosin alensi toisen automme huono starttaavuus. Hinkutihinkutihinkuti-efektiä oli tarjolla muutaman sekunnin ajan, kunnes kuuttatoista eri ruosteenpunaiseen viittaavaa sävyä omaava automme lopulta hirnahti hevosmaiseen laukkaan. Delegaatiomme toinen puolisko matkusti suht uudella Renault Kangoolla, mutta meidän loppujen osaksi tuli kärsiä takaiskariongelmaisen Rellun selkäpiitä karmivasta (kirjaimellisesti) kyydistä. Opettaja päästeli Tsekin motareita ynnä muita pottupeltoja muistuttavia teitä semmosta vauhtia, että alla olleet "SnoXtreme" laatutalvirenkaat kilju niinku vanhoissa kunnon Bondeissa konsanaan. Välillä hiukan jännitti, ku kirrattiin ysikymppiseen mutkaan n. kaheksaakymppiä renkaat ulvoen ja takajousituksen pomppiessa pohjaanlyöntikumien ja iskarin maksimiulosjouston välillä. Ite satuin vielä istumaan keskellä takapenkkiä (midgettipaikalla), jossa ei tietenkään ollu tarjolla muuta ku turvavyön vastakappale. Tähtäsinki koko ajan taustapeiliin, jotta nokkakolarin sattuessa saisin ees jotaki rikki siitä helvetinkoneesta, siis tuulilasin lisäksi. Matkan aikana nukahin ja näin unta, että ajettiin Madonnanaikasen Zetorin päälle Rellun poimunopeudella (125km/h), siinä lähti Hopis-merkkinen nato-ohjus tangentin suuntaan pelekkä sivupeili otassa ja turvavyön vastakappale oikiassa käjessä. Sitten heräsin Vilhon olkapäähän nojaten, HUhhuh!

Ei varmaan RAMKki kehtas laittaa tarroja tämmösen auton kylykeen. Eikä katsatsusmies kehtais ees kolistella meisselillä.

Mutta siitä ekskusta. Käytiin eka jonku vanhan porvarisuvun kämpällä (linna) kattomassa jotaki riistamuseotyyppistä ratkasua. Sielä oli perhanan siistejä Afrikan pyyntireissujen trofeita alakerta täynä ja yläkerrassa Tsekkiläistä trofe/asekamaa yllinkyllin. Voitti meikäläisen mielestä keskimääräsen keskieurooppalaisen keskilinnan keskimäärin 100-0. Linnassa hiukan huvitti, ku riistanhoidon opettaja kysy, että kuinka paljon me suomalaiset mettästäjät tapetaan poroja vuosittain. Piti antaa lyhyt briiffinki poronhoidosta ja ennenkaikkea poronhoidosta ELINkeinona. Opettajaa yllätti myös se tieto, että meilläpäin mettästystä harrastetaan ihan pikkupojasta lähtien. Ilmeisesti täällä saa alottaa pyyntihommat vasta 18-vuotiaana. Anyhow, linnanmaalta lähettiin paikalliselle fasaanifarmille pikkususukinakin tunnetun ruostekasan opastamana. Fasaanifarmilla oli ite fasujen lisäksi kalkkunoita ja muita lintuja. Ihan mukavan näkönen paikka, fasaaneita oli varmasti tuhatpäin ja paikallisesta eliittimetästyskulttuuristaki kuultiin jorinoita. Kaupanpäälle toinen meiän opettajista sai mukaan pari fasaania mummollensa vietäväksi. Voisiko tästä siis ymmärtää, että tsekkiläinen vieraanvaraisuus on kaks fasaania juuttisäkkiin ja "Ahoj!"? Vaa eihän siinä kettään, fasaaanifarmifantasian jälkeen oliki sitte paskoja hommia tiedossa. Nimittäin Peura- ja kaurispaskahommia. Täälläkäsin ilmeisesti riistalaskenta suoritetaan laskemalla Kuusipeuran ja metsäkauriin kakkakikkareita 2mx50m alueelta viiden hengen voimin. Tällöinhän alaksi tulee minun laskujen mukaan 10mx50m, eli olisko se noin 500 neliömetriä? Näitä aloja laskettiin puolenkymmentä kappaletta. Nähtiin kyllä ihan hienoa mettää ja maisemia, mutta paskoja hommiahan ne sitte loppupeleissä kuitenki oli.

Afrikan trofeita

Hippopottamus!

Mellevä pyssykaappi sielä oli!

Lempikaverini löytyi myös tästä museosta!

Nämät oli jotaki spesiaalifasaaneita, kappalehinta 2500 korunaa, jos haluaa haulikolla ite ampua. (vähän reilu 100€)

Kuulin tornarin, että Nokki ja torni olis yhessä...

Kaikesta huolimatta tämä päivä oli varsin mukava kokemus. Mettäpojan sielu lepäs, ku pääs pitkästä aikaa tallustelemaan rauhalliseen mettään. Olo oli niinku ois ollu Hirvaan opetusmettissä normaalina maastopäivänä. Nyt parannellaan pullistuneita välilevyjä grog...eiku tropein, ja illalla olis ilmeisesti luvassa jonkinasteista baarikierrosta Brnon keskustassa. Tämän tai huomisen illan päälle on vielä luvassa ohjaajamaestro/mediamoguli J.Puikon käsikirjoittama, ohjaama, kuvaama, tuottama ja leikkaama videopläjäys tämän päivän reissusta. Voin luvata, että ens vuonna juhlitaan just tämän videon oscareita Puikkolassa näihin samoihin aikoihin. Seuraa blogia, ja olet voittaja. Be there, or be tissiposki!

Tähän kävynkuoreen on hyvä kiteyttää tämäki kakkakikkare. Take care now, bye bye then!

-SammyEits.